Hyvän maun tarinat

0

Hyvän maun tarinat ovat videokertomuksia, joissa kerrotaan pihvirotuisen naudanlihan hyvästä mausta, puhtaudesta, terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä. Samalla kokataan koko komeus eli valmistetaan ruokaa monipuolisesti ruhon eri osista.

Pihvilihalla tarkoitetaan liharotuisen naudan kaikkea lihaa. Aromikas maku ja hyvä syöntilaatu johtuvat pihvikarjarotujen ominaisuuksista, joita eläinten oikeanlainen ruokinta ja hyvä hoito täydentävät. Pihviliha erottuu lypsyrotuisesta naudanlihasta mehukkuutensa ja lihan rakenteen vuoksi.

Pihvikarjan kasvatukseen voi nyt tutustua videokertomusten avulla. Niissä karjankasvattajat itse kertovat, mikä on pihvilihan maukkauden ja hyvän syöntilaadun perusta, miksi pihviliha on terveellistä ja sitä voi turvallisin mielin käyttää, ja kuinka pihvikarja hoitaa ympäristöä. Videokertomukset on nimetty Hyvän maun tarinoiksi, ja ne ovat osa Pihvikarjaliiton Kokkaa koko komeus –ruokaketjuhanketta.

Koko komeuden kokkauksesta videoilla vastaa keittiömestari Markku Luola, joka neuvoo käyttämään pihvinautaa päästä häntään ja monipuolisesti kaikkea siltä väliltä. Videoilla esitellään neljä teemaan liittyvää ruokalajia, joiden valmistuksen Markku Luola neuvoo kädestä pitäen.

 

Pihvinauta elää lajinmukaista elämää

Suomessa kasvatetaan noin kymmentä eri lihanautarotua, joista tunnetuimmat ovat Aberdeen Angus, Charolais, Hereford, Limousin, Simmental sekä Highland Cattle eli Ylämaankarja.

Liharotuisia nautoja ei lypsetä, vaan niiden kaikki maidontuotanto menee vasikan hyväksi. Emolehmät poikivat yleensä keväisin, jonkin verran myös syksyllä. Ne imettävät vasikkaansa puolisen vuotta.

Keväällä pihvikarja lasketaan laitumelle. Eläimet laiduntavat yleensä ryhmissä, joissa tyypillisesti on sonni ja poikiviksi tarkoitettuja lehmiä tai hiehoja. Vasikat seuraavat emojaan. Laidunkausi päättyy syksyllä, kun laidun ei enää tuota riittävästi nurmea ravinnoksi.

Pihvinautojen pääasiallista ravintoa ympäri vuoden on korsirehu, jota kesällä saadaan laitumelta. Talvella naudat syövät säilörehua sekä heinää ja olkea. Lihakarja viihtyy viileässä ulkoilmassa läpi vuoden, ja eläimet saavat talvisinkin ulkoilla ja liikkua vapaina pihatoissa.

Laiduntaminen lisää luonnon monimuotoisuutta

Liharotuinen karja pystyy elvyttämään ja ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta vaativissakin olosuhteissa, kuten pensoittuneilla tai metsittyneillä viljelymailla, rannoilla ja kivikoissa. Laiduntaminen on maisemanhoidollisesti tärkeää, ja samalla se parantaa monien kasvien, lintujen ja hyönteislajien elinmahdollisuuksia. Pihvikarjaa käytetään yleisesti myös kasvistoltaan herkkien luonnonsuojelualueiden hoitamiseen.

Suurin osa maailman maatalousmaasta on laidunta, ja myös Suomessa on paljon alueita, jotka soveltuvat vain nurmen kasvatukseen. Märehtijänä nauta kykenee muuttamaan ihmisravinnoksi kasvillisuutta, jota ihminen ei voi sellaisenaan syödä. Kasvipeitteiset laitumet ja nurmipellot pitävät pintamaata paikoillaan ja estävät ravinteiden valumista vesistöihin. Monivuotisten nurmien juuristo, jota ei muokata esiin, on ilmaston kannalta tärkeä hiilinielu.

Nauta tarvitsee vuorokaudessa kymmeniä, jopa lähes sata litraa vettä. Suomessa puhdasta vettä on riittävästi saatavana, eikä eläinten tarvitse kilpailla siitä ihmisten kanssa. Pula vedestä on kuitenkin ongelma esimerkiksi Etelä-Amerikassa tai muilla kuivuuden vaivaamilla laidunalueilla, jossa makean veden käyttöä joudutaan rajoittamaan.

Mistä tunnistaa pihvilihan?

Pihviliha erottuu lypsyrotuisesta naudanlihasta mehukkuutensa ja lihan rakenteen vuoksi. Liharotuinen eläin on kookas, sillä on suuret lihakset, mutta siinä on vähemmän sidekudosta kuin lypsyrotuisessa eläimessä. Pihvilihan aromikas maku ja hyvä syöntilaatu johtuvat siitä, että pihvikarjarotuja on vuosisatojen aikana jalostettu lihantuotantoa varten. Rotujen ominaisuudet luovat perustan, jota eläinten oikeanlainen ruokinta täydentää.

Lihantuotantoa varten kasvatettujen eläinten arvo-osat ovat tavallista kookkaampia, ja lihasten muoto sekä rasvoittuminen ovat ihanteelliset. Lihaksen sisäistä rasvoittumista eli marmoroitumista arvostetaan, mutta toisaalta lihan vähärasvaisuus on hyvän laadun merkki.

Videokertomukset sekä kuverullan, maksaleipien, jauhelihamurekkeen ja paistivartaiden reseptit löytyvät osoitteesta www.pihvikarja.fi

Käsittele lihaa oikein

Nyrkkisääntö on, että naudan etuosassa on pitkään kypsytettäviä osia, kuten niska, etuselkä, lapa, rinta ja kuve. Ne sopivat esimerkiksi keittoihin ja pataruokiin. Arvo-osat, kuten paistit ja fileet sijaitsevat naudan takaosassa. Niitä riiputetaan eli mureutetaan raakakypsytyksellä neljästä kuuteen viikkoon kylmässä, enintään + 4 asteen lämpötilassa. Luullinen liha kannattaa käyttää tuoreeltaan tai pakastaa.

Naudan häntä on oivallinen lihaliemen raaka-aine, ja siitä voi myös valmistaa maukasta keittoa tai muhennosta. Kielestä saa mureaa keittämällä, ja se sopii myös kylmänä leikkeleeksi. Sisäelimet ovat monen herkkusuun suosikkeja. Kieltä, munuaisia ja maksaa saa päivittäistavarakauppojen palvelulihatiskeiltä ja halleista, samoin pihvilihan suoramyyjiltä.

Pihvilihaa voi syödä turvallisin mielin

Lihan terveellisyydestä puhuttaessa kannattaa muistaa, että liha sopii hyvin osaksi monipuolista ruokavaliota. Eritysesti kasvuikäisille ja ikäihmisille on tärkeää proteiinin riittävä saanti. Liha sisältää oikeassa suhteessa kaikkia aminohappoja, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä. Proteiineista saa myös energiaa, joka auttaa pitämään kehon suorituskykyä yllä.

Naudanlihassa on kaikista lihalaaduista eniten hemirautaa, joka on helposti imeytyvässä muodossa ja edistää myös muun ruokavalion sisältämän raudan imeytymistä.

Lisäksi naudanliha sisältää sinkkiä, seleeniä, fosforia, magnesiumia ja B-vitamiineja.

Laidunruokitun naudanlihan Omega 3- ja 6 -tasapaino on hyvä, ja lihan CLA-pitoisuus on moninkertainen viljalla kasvatettuun lihaan verrattuna. Myös E-vitamiinia on laidunruokitussa lihassa moninkertaisesti.

Elintarvikevalvonta, huolellinen hygienia ja karjankasvattajien ammattitaito ovat vaikuttaneet siihen, että suomalaista pihvilihaa voi syödä turvallisin mielin. Suomessa antibiootteja käytetään vain lääkintään, eikä sairaan eläimen liha koskaan päädy kuluttajalle. Suomalaisilta kotieläimiltä todetaan antibioottiresistenssiä kansainvälisesti verrattuna hyvin vähän, ja naudoilla kaikkein vähiten. Lisäksi suomalainen naudanliha on käytännössä vapaata salmonellasta, joka on maailmalla hyvin yleinen. Jäljitettävyys on merkittävä laatutekijä: meillä tiedetään, missä ja miten nauta on elämänsä elänyt.

Teksti ja kuvat: Susanna Heikkinen

(resepti Chef Markku Luola)

Meatloaf Love”
PIHVILIHAMUREKE

6-8 annosta
0,8 kg pihvikarjan paistijauhelihaa:
Angus, Charolais, Hereford, Highland Cattle, Limousin tai Simmental

1 keskikokoinen sipuli, hienonnettuna
2-3 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
1 rkl voita
2 kpl luomukananmunaa
1 dl ruokakermaa tai luonnonjogurttia
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte
 1 dl kokonaisia tattarisuurimoita (75 g)
0,75 l vettä
1 tl currya
1 tl suolaa
1 keskikokoinen porkkana (120 g)
1 punainen paprika (200 g)
1/2 purjon vihreää osaa, hienonnettuna (60 g)
1 kpl luomukananmunaa
1 dl mustaleimaemmentalia raasteena (50 g)
1/2 ruukkua basilikaa, hienonnettuna
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Valmistusohje:
Valmista ensin täyte: keitä tattari curry-suolavedessä noin 8 minuuttia. Huuhtele siivilässä kylmällä vedellä ja valuta. Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi. Pilko paprika noin 0,5 cm kuutioiksi.

Hienonna purjo. Sekoita kaikki täyteainekset.

Murekemassan valmistaminen: kuullota hienonnetut sipulit voissa pannulla. Yhdistä jauhelihan joukkoon kerma, sipuli, mausteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoile leivinpaperin päällä mureketaikinasta noin 2 cm paksu ja noin 30 x 20 cm levy. Levitä täyte tasaisesti murekelevyn päälle. Rullaa leivinpaperin avulla mureke tiukaksi rullaksi ja käännä saumapuoli alaspäin.
Nosta leivinpaperin avulla mureke uunipellille ja viimeistele muoto. Paista 180 asteessa noin 30-40 minuuttia. Tarjoa murekkeen kanssa uunissa paahdettuja sesonkivihanneksia ja perunoita, jotka voit kypsentää uunissa yhdessä samaan aikaan murekkeen kanssa.

Vinkki: kylmä mureke sopii erinomaisesti leikkeleeksi leivän päälle.

Jaa somessa.

Jätä vastaus