Kuvailu ja haptiisit näkövammaisten opiskelijoiden kotitalousopetuksessa

0

Kun et näe kunnolla, mistä voisi olla apua oppimisessa ja opettamisessa? Vastaus kuuluu, että kuvailu ja haptiisit auttavat, se on tutkittua!

Ammatillinen erityisopettaja Heli Valli on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan, millä tavoin kuvailu ja haptiisit eli kosketusviestit ovat mukana näkövammaisen opiskelijan ruoanvalmistuksen oppimisessa. Tämä tutkimus on ensimmäinen tästä aiheesta kotitalouspedagogiikan parissa. Tutkimuksessa on kolme tarkastelunäkökulmaa. Ensimmäisenä on kaikkia ympäröivän fyysisen tilan, opetuskeittiön, peruskuvailu puheella ja haptiiseilla. Tavoitteena on oppimistilaan orientoituminen. Toinen on ruoanvalmistustapahtuman kuvailu puheella ja haptiiseilla. Kuvailijana on opettaja. Tässä päästään lähelle näkövammaisen opiskelijan henkilökohtaista tilaa. Kolmas näkökulma on opiskelijoiden aistien osalta, miten näkövammaisen opiskelijan auditiivisuus, visuaalisuus ja haptiikka, sisältäen haju-, maku-, kosketus- ja liikeaistin, ovat käytössä ruoanvalmistuksen aikana.

Kuvailu vastaa kysymyksiin miltä joku näyttää, mitä joku tekee tai miltä jokin kuulostaa. Kuvailulla jaetaan visuaalista ja auditiivista tietoa ympäristöstä. Kokonaisvaikutelman avulla pystytään paremmin hallitsemaan ympäristössä tapahtuvia asioita. Kuvailulla täydennetään aistihavaintoja, se tukee ja vahvistaa näköhavaintoja ja antaa tietoa kosketushavainnoille. Vastaanottajan kontaktin saaminen ympäristön kohteisiin helpottuu. Näiden lisäksi Lahtinen (2008) on kehittänyt haptiiseja ja sosiaalishaptista kommunikaatiota. Haptiisit muodostuvat keholle kosketuksella ja liikkeellä tuotetuista viesteistä. Haptiiseihin yhdistettyinä auditiivisuus, visuaalisuus, kohteiden tutkiminen ja kokeileminen auttavat tiedon saannissa. Kuvailutulkkauksessa kuvaillaan visuaalista tietoa.

Käsillä tutkimista ja selkään piirtämistä

Näkövammaiset opiskelijat tutkivat käsillään ympäristöään hyvin taitavasti, kunnes ovat ensin oppineet sen taidon. Käsien käyttäminen tunnusteluun riippuu näkövammasta, sen kestosta ja laadusta omassa elämässään. Myös oma aktiivisuus ympäristön tutkimiseen vaikuttaa.

Vallin tutkimuksen tutkimustuloksista opetuskeittiöön orientoitumisessa kuvailua puheäänellä käytettiin 53–80 % ja ja haptiiseja käytettiin 20–47 %. Kuvailua puheella ja haptiiseilla suoritettiin kokonaisuudesta kohti yksityiskohtia. Ensin kuvailtiin opetuskeittiön muoto ja koko, sitten seinät ja niiden sisällöt. Piirtäminen selkään antoi opiskelijalle tuntuman opetuskeittiön muodosta, työpisteiden ja ruokapöytien sijainnista. Ovien paikat havainnollistettiin piirroksessa. Tarkemmin tutkiessa työpisteitä opiskelijan kanssa yhdessä, löydettiin kaapistot ja laatikostot sisältöineen hyvässä järjestyksessä. Mahdolliset vaaratekijät kuvailtiin, kuten kattila liedellä. Ruoanvalmistuksen oppimisessa kotitalouslieden kytkimet ja levyjen sijainnit olivat haasteellisia. Tässä haptiisien käyttäminen tuli selvästi esille muun muassa levyjen sijainneissa hevosenkengän muodon piirtämisellä selkään tai kevyinä painaumina selkään koskettaessa.

Kuvio. Tutkimuskysymysten näkökulmat tässä tutkimuksessa.

Jauheliha tuntuu ja kuulostaa erilaiselta kypsänä

Opiskelijoiden omat aistihavainnot ruoanvalmistuksen oppimisessa nousivat esille seuraavasti. Tuloksista haptiikkaa käytettiin 81–96 %. Esimerkiksi raaka-aineiden mittaamisessa käytettiin tuntoaistia, kuten mittalusikkasarjan mitan pyyhkäiseminen sormella tasaiseksi ja vetomittojen sisällä koholla olevan viivan tunnusteleminen sormilla tuotetta mitattaessa, auttoivat oikean määrän mittaamisessa. Jauhelihan ruskistamisessa käytettiin niin tunto- kuin kuuloaistia. Jauheliha tuntuu kevyemmältä ja on helpommin sekoitettavaa kypsänä kuin raakana ja sen kypsyyden kuulee, koska ääni on kypsentämisen alussa ja lopussa erilaista. Raaka-aineen muodon, kuten sipulin pyöreys ja sen hyvin kuorittu pinta tunnusteltiin käsin. Sipulin hienontamisessa kokkiveitsen käyttäminen oli hyvää ja tasaisen viiltoliikkeen tekeminen sokkona onnistui hyvin ja turvallisesti. Leikkuulaudan alla oli liukuestemuovi pitämässä lautaa paikoillaan. Mielenkiintoista oli havaita, kuinka monipuolisesti käsillä tunnustellen, tunto- ja liikeaistin avulla, tehdään havaintoja ja niiden perusteella toimitaan omatoimisesti. Haju- ja makuaisti olivat jonkin verran mukana.

Tutkimustuloksista nostan esille kuvailun ja haptiisien mahdollisuudet opetushenkilöstön työvälineiksi. Niiden avulla voidaan kehittää ja selkeyttää arjen taitojen pedagogiikkaa näkövammaisille henkilöille. Kuvailu ja haptiisit nopeuttavat tiedon siirtämistä toinen toisillemme. ”Tästä tutkimuksesta motivoituneena haluan tulevaisuudessa tehdä ja kehittää kuvailua ja haptiisien käyttämistä kotitalouden oppimisessa”, tuumaa Valli, kevään 2017 KM.

Teksti ja kuvio: Heli Valli, KM, ammatillinen erityisopettaja

Pro gradu -tutkielma
Valli, H. (2017.) Kuvailu ja haptiisit näkövammaisten opiskelijoiden kotitalousopetuksessa. Helsingin yliopisto/Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/E-thesis (opinnäytteet).
Työssä käytetty lähde: Lahtinen, R. (2008.) Haptiisit ja hapteemit. Tapaustutkimus kuurosokean henkilön kosketukseen perustuvan kommunikaation kehityksestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Erityispedagogiikka.

Jaa somessa.

Jätä vastaus