Muuttuvasta oppimiskäsityksestä ja koulun tiloista

0

Koulurakentaminen on yhteistyötä. Ilman monipuolista vuorovaikutusta rakennuttajien, rakentajien, arkkitehtien, eri alojen suunnittelijoiden ja pedagogisten asiantuntijoiden hienoinkaan idea ei muutu todeksi.

Taipuisassa oppimisympäristössä opettajan paikkakaan ei pysy paikoillaan. Opettajalle oma liikuteltava kaluste, joka toimii seisontakorkuisena laskutilana / pikku pöytänä.

Tila itsessään toimintaa tukevana tai rajoittavana tekijänä on tiiviisti sidoksissa tilassa tapahtuviin prosesseihin. Erilaiset pedagogiset ja didaktiset ratkaisut, joita opettajat käyttävät pedagogisen vapauden osana, ovat itse asiassa huomattava arkkitehtoninen haaste. Silloin kun tilojen tehtävä nähdään uudella tavalla toimintaa tukevana tekijänä, eikä vain tilallisena kehyksenä, on tilassa keskittyvä sen erilaisiin teknisten ratkaisujen synnyttämiin ominaisuuksiin.

Fyysisellä oppimisympäristöllä on oleellinen merkitys oppimisen tuloksiin ja sen tuottamiin kokemuksiin. Nykyiset oppimiskäsitykset korostavat oppijaa yksilönä ja antavat oppijalle itselleen vastuuta oppimisestaan ja aktiivisen toimijan roolin. Opettaja tarpeen mukaan opettaa, ohjaa, tukee ja antaa palautetta.

Nykyiset oppimiskäsitykset vaativat oppimistilalta pedagogista joustavuutta, joka mahdollistaa monipuolisesti erilaisten oppimis- ja opetustapojen toteuttamisen. Suunnittelun tavoitteena on luoda oppimistiloja, jotka itseohjautuvalle oppimiselle ominaisesti mahdollistaa monipuolisesti erilaisten aktiviteettien ja oppimismenetelmien käytön vaihtelevan kokoisissa ryhmissä. Kalustuksen nähdään olevan keskeisessä asemassa pedagogisesti taipuisassa oppimistilassa, jotta oppituntien aikanakin on mahdollista helposti ja vaivattomasti siirtyä aktiviteetista toiseen. Tavoitteena on pedagogisesti joustavia tiloja, jotka innostavat oppimaan niin ikäryhmälle kuin oppiaineelle ominaisella tavalla.

Innostava ja houkutteleva tila

Yksi oppimisympäristön laadun mitta on se, miten hyvin se ottaa huomioon, vastaa ja vahvistaa lapsen omaa oppimisen tyyliä. Tavoitteena on tukea oppilaan vahvuuksia ja rakentavia ominaisuuksia hänen kasvaessaan yhteisön jäseneksi. Ahaa-elämykset ja uuden oppimisesta syntyvät innostavat kokemukset lapsuudessa synnyttävät positiivisen mielleyhtymän oppimiseen ja voivat luoda läpi elämän kestävän kipinän oppimiseen. Varhaiset onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset oppimisessa muokkaavat ihmisen käsitystä itsestään oppijana ja vaikuttavat oppimishalukkuuteen pitkälle elämään.

Tilan on oltava innostava ja sen tulee olla houkutteleva, jotta oppilas haluaa oppia ja viihtyy ympäristössään. Hyvän oppimisympäristön on mahdollistettava monenlainen ja vaihteleva toiminta samanaikaisesti samassa tai viereisissä tiloissa. Tämä vaatii tilalta innovatiivista tilajärjestelyä, ajantasaista varustelua ja toimivaa talotekniikkaa.

Turvallinen ja rauhallinen tila

Turvallisuus on ensisijaista kaikissa oppimistiloissa. On tärkeää, että tilan mitoituksessa otetaan huomioon oppilaiden ikä ja koko, jotta oppija voi tuntea olonsa viihtyisäksi ja turvalliseksi, tällöin oppilas voi keskittyä tärkeimpään, eli oppimiseen. Niin poistumisreitit kuin sisäänsuojautumisen käytänteet ja sisäilman terveellisyys ovat saman turvallisuuden peruskiviä.

Kulkualueilla, eli tilasta toiseen siirtymiseen käytetyillä reiteillä, tapahtuva liikkuminen ajoittuu pääasiassa oppituntien väliseen aikaan. On hyvä, jos oppituntien ajaksi oppimistilat on mahdollista sulkea siirrettävien seinien ja liukuovien avulla, tai ainakin rajata visuaalisesti, jolloin kulkualue toimii muun tilan kaltaisesti oppimistilakäytössä. Avattavilla seinillä tai siirrettävillä elementeillä voidaan myös yhdistää viereisiä oppimistiloja ja järjestää oppitunteja useamman kuin yhden luokan kesken. Tilajaolla ja kalustuksella luodaan rauhallisuuden tai aktiivisuuden mukaan jaoteltuja oppimistiloja.

Akustoitu ja valaistu tila

Akustiikka on merkittävää tilassa, jossa on paljon käyttäjiä samanaikaisesti. On tärkeää, ettei äänitaso nouse liiaksi, mutta esimerkiksi opettajan äänen on kuuluttava kaikille selkeästi. Hyvällä akustiikalla voidaan luoda tila, jossa ei tarvitse olla hiljaa. Rauhallisen äänimaailman on todettu rauhoittavan vilkastakin oppijaa, koska äänilähde on hiljaisessa ympäristössä helpompi tunnistaa. Kun oppilaat kuulevat paremmin ja osallistuvat aktiivisemmin keskusteluihin, opiskeltava asia jää paremmin muistiin. Matala melutaso vähentää stressiä.

Täysin akustoitu katto toimii parhaiten hyvää äänimaailmaa luovana tekijänä. Se on helpoin toteuttaa vaimentamalla alakatto, koska se on tilan suurin yhtenäinen pinta. Lattiamateriaalin valinnalla ei ole akustoinnin lopputuloksen kannalta yhtä suurta merkitystä kuin kalusteilla, joissa on pehmusteita.

Valaistussuunnittelulla varmistetaan käyttäjien hyvä vireystila, jolloin jaksaa opiskella. Valaistuksen tulee jakautua tilassa tasaisesti eikä se saa häikäistä. Oppimistilassa on tärkeää, että valaistus on säädettävää, jolloin sitä voidaan tarvittaessa käyttää aktivoimaan oppilaita esimerkiksi ruokailun jälkeen tai vastavuoroisesti rauhoittamaan oppilaita päivän viimeisillä tunneilla.

Termistö:
Itseohjautuva oppiminen: Oppimiskäsitys, jossa korostetaan oppilaan kykyä ohjata ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan.

Oppimistila: Mukautuva ja innostava tila, joka mahdollistaa vuorovaikutuksellisen oppimistapahtuman oppilaan ja opettajan välille. Opettajajohtoisen opettamisen sijaan myös oppilaan oma tekeminen, opiskelu, on tärkeässä asemassa. Yleensä luokkahuone, mutta koskee kaikkia oppimisen mahdollistavia tiloja. Myös koulua ympäröivät ulkotilat ja luonto voivat olla oppimistiloja.

Oppimisympäristö: Opiskelun ja oppimisen mahdollistava fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä koostuva ympäristö.

Pedagogisesti taipuisa: Oppimistila, jossa ympäristöä voidaan helposti ja nopeasti muokata palvelemaan nimenomaisesti oppimista.

Tilojen pinnat, värit ja varustelu

Pintamateriaalit on valittava siten, että ne ovat miellyttäviä ja helppo pitää puhtaina. Materiaalien tai värien vaihtelulla voidaan isokin tila jakaa eri vyöhykkeisiin ilman rajaavia seiniä. Värit lisäävät viihtyisyyttä ja niitä voidaan hyödyntää oppimisen välineinä. Väreillä voidaan myös luoda paikan identiteettiä, helpottaa tilan hahmottamista ja tunnistettavuutta.

Korkeusvaihtelulla ja esim. korokekalusteilla voidaan luoda kutsuvia paikkoja oppilaiden työskennellä. Hyvällä oppimistilan kalustuksella voidaan helposti ja nopeasti muuttaa oppimistilan kalustejärjestystä. Monikäyttöisellä ja helposti liikuteltavalla (pöytä myös ylös-alas-suunnassa) kalusteella voidaan näin luoda puitteet toteuttaa mahdollisimman vaihtelevia tehtäviä, monen kokoisissa ryhmissä.

Moderni oppimistila varustetaan monikäyttöisillä mobiililaitteilla, joissa voi yhdistää niin teknologian ja perinteisen tussitaulun kuin dataprojektori ja dokumenttikamera integroituina oppimiskalusteihin. Lisäksi oppimistiloihin varmistetaan riittävät sähköliitännät oppilaiden henkilökohtaisia laitteita ja niiden latauspisteitä varten.

Ja lopuksi, kaikkien uusien tai korjattujen tilojen, fyysisen ympäristön viihtyvyyden lisäksi tärkeimpänä tekijänä työstään innostuneet opettajat, jotka osaavat näyttää oppilailleen, että koulussa hauskuus ja viihtyminen tarkoittavat ennen kaikkea innostavaa ilmapiiriä sekä mielenkiintoista ja vaihtelevaa oppimista.

Teksti ja kuvat: Riitta Cederberg
Ikoni: Elias Bikbulatov / FlatIcon


Lähteitä ja lisätietoa:

Granberg Mari; Viipalekoulu – tilaelementtikoulusta pedagoginen oppimisympäristö
Luminen Heikki, Rimpelä Markku, Granberg Mari; Cookbook – modernin rakennetun ympäristön opas, oppimisympäristöt
Nuikkinen Kaisa; Koulurakennus ja hyvinvointi, teoriaa ja käyttäjän kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista.
Oppimaisema.fi

Jaa somessa.

Jätä vastaus