Opeta toisin ja yllätä

0

Neljännen vuoden kotitalousopettajaopiskelijat toteuttivat soveltavan harjoittelun yhteydessä ainedidaktisen kehittämisprojektin teemalla ”opeta toisin” monta upeaa opetuskokeilua kenttäkouluissa. Aloitan toista opiskeluvuottani ja lukiessani näitä oivaltavia opetuskokeilujen raportteja ällistyin siitä, kuinka opettavaisia ne olivat erilaisuudellaan.

Opetuskokeilut sisälsivät uuden opetussuunnitelman mukaisesti tutkivaa oppimista, ilmiölähtöisyyttä, yhteistoiminnallisuutta, vastuullisuuskasvatusta ja kaikissa kokeiluissa oli otettu huomioon laaja-alaiset osaamisen tavoitteet. Jokaisessa opetuskokeilussa oli mukana kolme kotitalousopettajaopiskelijaa oppilaita ohjaavassa roolissa.

Opetuskokeilussa ulkomailla

”Kulutuspäätöksiä ja luovaa ruoanlaittoa” -opetuskokeilu toteutettiin ulkomailla sijaitsevassa koulussa, jossa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa. Siellä kotitalousluokassa oli kaksi opetuskeittiötä, mutta oppilaita näissä kahdessa 8.–9. luokkalaisten valinnaisryhmässä oli alle kymmenen.

Opetuskokeilu kesti kaksi kertaa 45 minuuttia välituntineen kolmen eri oppitunnin ajan. Opetuskertojen kuluttajateemoja olivat toisistaan selkeästi poikkeavat taloudellisuus, kestävä kehitys ja luksus, jotta oppilaat erottavat jokaisen kuluttajateeman eroavaisuudet. Jokaisella opetuskerralla molemmat opetuskeittiöt saivat noin viiden euron hintaisen ja yhteen kuluttajateemaan liittyvän muovisen, kankaisen tai paperisen ruokakassin, jonka kaikkia teemaan liittyviä elintarvikkeita hyödyntäen oppilaiden tuli aikataulun puitteissa valmistaa ateria itse etsimiänsä ruokaohjeita apuna käyttäen. Ruokakassin lisäksi kotitalousluokan kuiva-aineita ja jääkaapin raaka-aineita, kuten öljyä ja kananmunia, sai hyödyntää.

Opetuskokeilun kuluttajateemoja käytiin yhteisesti läpi kokoavasti kuvien, monisteen ja keskustelun avulla viimeisen oppitunnin ruokailun yhteydessä. Oppilaat olivat innostuneita, kun pääsivät itse suunnittelemaan ateriaa ja arvuuttelemaan ruokakassien hintoja, jotka arvasivat yläkanttiin. Oppilaat yllättyivät, kun saivat kuulla, että kaikki ruokakassit maksoivat yhtä paljon. Vastaavan opetuksen siirtäminen normaalikokoiseen kotitalousryhmään, jossa on usein vain yksi opettaja, vaatii enemmän suunnitelmallisuutta ennen oppituntia, tarkempaa ohjeistusta ja kontrollointia työskentelyvaiheessa, mutta on pienine muutoksine toteutettavissa.

Draamaa kotitaloudessa

 vaatteiden pesu.

vaatteiden pesu.

”Draamamenetelmät kotitalousopetuksessa” -opetuskokeilu osoittautui toimivan seitsemäsluokkalaisten kokeeseen kertauksena. Opetuskokeilu toteutettiin opiskeltavien teemojen mukaan nimetyissä työpisteissä, jossa draamaa käytettiin opetuksen välineenä.

Oppitunnin alussa oli hauskan haastava pesuaineita käsittelevä motivointitehtävä ”pH-jana”. Siinä oppilaat saivat mennä siihen kohtaan janaa, minkä PH:n arvon he ajattelivat pesuaineella olevan.

Pesumerkit pantomiimina tarkoituksena oli arvuutella toisille pienryhmässä vaatteiden hoito-ohjemerkkejä. Tässä työpisteessä oppilaita innosti erityisesti se, kun he saivat arvuutella merkkejä opettajalle.

Siivousta sokkona -työpisteessä työskenneltiin pareittain ja puhdistettiin erilaisin siivousvälinein erilaisia likoja.

Taikinatyyppipelissä pelillisyyden kautta luokiteltiin ryhmässä taikinatyyppejä ja niiden ominaisuuksia. Koko luokka leipoo -työpisteessä valmistettiin yhteisvastuullisesti kaneliässiä. Ideana oli, että seuraava ryhmä jatkoi siitä mihin edellinen oli jäänyt.

Oppitunti puolestaan päätettiin yhteisesti reflektoimalla oppitunnin kulkua ”fiilismittari” -draamamenetelmän avulla. Tässä menetelmässä siirrytään siihen kohtaan opetustilassa, jossa oppimista on tapahtunut ja vielä kerrotaan oppimastaan kaikille. Yksinkertaisenkin draaman käyttö kotitalousopetuksessa voi voimaannuttaa oppilaita, jotka opettaja tuntee.

Kuin vettä vaan

”Vettä vaan – Vedenkulutus kestävässä kehityksessä kotitalouden toiminnan näkökulmista” -opetuskokeilussa on aineksia myös suurempaan teemapäivään, koska opetuskokonaisuuteen integroitiin monien muiden oppiaineiden tietämystä. Opetuskokonaisuus järjestettiin neljälle seitsemännen luokan ryhmälle kolme kertaa 45 minuutin pituisina oppitunteina.

Oppitunnin kulku eteni teemoiteltuna työpistetyöskentelynä, jossa jokaisessa oli sekä toiminnallinen että tiedonhaullinen osio. Teemat liittyivät vedenkulutukseen ravinnossa, kotitalouksissa, jätevedessä sekä vaatteiden ja tekstiilien huollossa ja tuotannossa.

Oppitunnit aloitettiin innostavalla motivointitehtävällä, joka oli sovellettu Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxin laatimasta ”Maapallon vedet” -tehtävästä. Tehtävässä mitattiin veden määrää ja yhdisteltiin vesivarantokortteja tilavuuskortteihin.

Vesi ja ruoka -työpisteessä tutustuttiin elintarvikkeiden piiloveden määrään ja valmistettiin ympäristöystävällisiä valintoja kuvaava mustikka-kauravälipalajuoma. Vesi ja koti työpisteessä perehdyttiin vesijalanjälkeen ja tehtiin käytännön koe juoksevan veden alla tiskaamisesta.

Jätevesi -työpisteessä hahmoteltiin paperille talousveden kiertokulkua videoiden avuin. Vesi ja vaatteet -työpisteessä tutustuttiin vettäsäästävään pyykinpesuun ja tekstiilien tunnistamiseen ja lajitteluun.

Työpistetyöskentelyn jälkeen rauhoituttiin katsomaan pullovedestä kertovaa videota, juomaan valmistetut välipalajuomat ja esittelemään asiantuntijoina ryhmän viimeisin työpiste. Oppitunnit päätettiin yhteiseen keskusteluun työpisteistä ja keräten palautetta oppitunnin sisällöstä ja uuden oppimisesta ”vesimittari asteikolla”, jossa ryhmittäin mitattiin vettä kannuun 1–3 desilitra tuntemuksensa mukaan.

Opettajan persoona esiin

Opettamalla toisin, perinteisiä tapoja rikkomalla tai jatkojalostamalla, opettaja voi tuoda omaa persoonaansa esiin työssään ja raikastaa samalla opetustaan opetusryhmänsä tuntien. Joka vuosi oppilasryhmät ovat erilaisia, joten opettaja voi pienilläkin muutoksilla virkistää sekä omia että oppilaiden oppimiskokemuksia ja opettaa toisin myös valmistuttuaan. Näiden raporttien perusteellinen lukeminen valaisi käsitystäni kotitalousopettajuuden ja kotitalousopetuksen mahdollisuuksien moninaisuudesta.

Teksti:
Maiju Kainulainen, opiskelija
Anne Malin, yliopistonlehtori

Jaa somessa.

Jätä vastaus