Työrauhahäiriöt kotitaloustunnilla

0

Toistuvat häiriöt katkaisevat kotitalousopetuksen. Opettaja ärsyyntyy, sillä asiat pitäisi ehtiä opettaa ja työt pitäisi saada valmiiksi. Miten suhtautua? ”Älä menetä malttiasi”, ”opeta säännöt ja rutiinit”, ”hyvä ilmapiiri saa ihmeitä aikaan”. Kollegojen oivalluksissa on viisautta, mutta yksittäiset temput eivät auta pitkälle. Löytyykö laajempi näkemys, joka ohjaisi syvällisemmin pohtimaan työrauhailmiötä ja opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa? Asiaa selvitettiin haastattelututkimuksella, joka antaa mahdollisesti joitakin vastauksia.

Haastattelujen sisältö kiteytyy seitsemään viereisellä sivulla näkyvään teemaan. Kotitalousopettajat kuvasivat näistä teemoista kahta, kotitalousoppiaineen vaikutusta työrauhahäiriöihin ja aktiivisia häiriöihin puuttumisen keinoja, hyvin samantapaisesti (ko. teemat kuvassa harmaalla pohjalla). Viidestä muusta aihepiiristä kotitalousopettajilla oli selvästi toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Kotitalousoppiaineen vaikutus työrauhahäiriöihin oli haastateltujen mukaan kaksitahoinen: kotitalouden vapaampi luonne, mm. se että ryhmätyöskentelyn aikana saa liikkua ja puhua, yhtäältä lisäsi työrauhahäiriöitä ja toisaalta ehkäisi niitä. Suurempi vapaus katsottiin joka tapauksessa niin olennaisesti kotitalousopetukseen kuuluvaksi, että opettajan velvollisuutena pidettiin melun ja rauhattomuuden jonkinasteista sietämistä. Kotitaloustunteja leimaava käytännön töiden valmiiksi saamisen välttämättömyys ja siitä syntyvä kiire nähtiin yksiselitteisesti haittana: työrauhahäiriöt lisääntyivät, kun oppitunnit olivat ”kellon kanssa juoksemista”, ”yhtä ajoittamista” ja ”kaiken valmiiksi saamisen niuhotusta”.

Teemasta ’kuka tai mikä häiritsee’ kaikilla kotitalousopettajilla oli sama lähtökohta-ajatus: häiriötekijät ovat erilaisia teoriaopetuksen ja käytännön työskentelyn aikana. Teoriaopetusta häiritsi useimmin oppilaiden asiaton juttelu, mutta myös oppilaiden levottomuus, meluisuus, tarpeeton kuljeskelu, rumat puheet ja asiaton käytös häiritsivät. Käytännön työskentelyssä toistuvia häiriötekijöitä olivat oppilaiden keskinäinen riitely ja kiusanteko sekä asiaton työskentely. Oppilaat riitelivät muun muassa siitä, kuka saa tehdä suosikkiruuan tai kuka joutuu tiskaamaan. Kiusanteon muotoja olivat esimerkiksi astiapyyhkeellä tai luutulla läiskiminen, naapuriryhmän ruoka-aineiden pihistäminen ja naapuriryhmän ruoan liiallinen maustaminen. Kännykkä ja mp-soitin haittasivat työrauhaa sekä teoriaopetuksen että käytännön työskentelyn aikana. Terveys- ja turvallisuusuhkan haastatellut kokivat todelliseksi uhkaksi, muttei kuitenkaan akuutisti tuntitilanteita häiritseväksi. Uhkakuva näyttäytyi siis kotitalousopettajien mielikuvina, muttei käytännössä toteutuneena, vaikka haastatelluilla oli yhteensä lähes sata vuotta opettajakokemusta. Käytösnormirikkeitä, kuten huonoja ruokailutapoja ja päähineen käyttöä, kotitalousopettajat pitivät enemmän oppisisältöön kuuluvina opetettavina asioina kuin työrauhakysymyksinä.

Kuvio 1. Haastattelujen sisältö kiteytettynä seitsemään teemaan

Neljä käsitystapaa

Yllä esitetyistä viidestä sellaisesta teemasta, joista opettajilla oli toisistaan poikkeavia käsityksiä, tiivistyi analysoinnissa neljä käsitystapaa: pakollinen riesa, ulkoiset puitteet, ilmapiirikysymys ja opettamisen paikka. Käsitystavat kuvaavat neljää kattavuudeltaan erilaajuista tapaa mieltää työrauhahäiriöt. Nämä käsitystavat ovat yleisluonteisia ja oppiaineesta riippumattomia. Toisin sanoen kotitalousopettajien haastatteluista kiteytyi niin perustavanlaatuisia näkökulmia, että ne hyödyttävät laajasti myös muiden oppiaineiden opettajia.

Kotitalousopetuksen ominaisluonne kuvastuu selvimmin kahdessa käsitystavassa, ulkoiset puitteet ja ilmapiirikysymys-käsitystavoissa. Ulkoiset puitteet–käsitystapa nostaa esiin fyysisen oppimisympäristön ja opetusjärjestelyt, joilla on olennainen vaikutus toiminnallisen kotitalousopetuksen onnistumiselle. Haastateltujen mukaan opetuksen ulkoiset puitteet voivat toimia niin työrauhahäiriöiden lähteinä, oppilaiden häiriökäytöksen taustatekijöinä kuin työrauhahäiriöiden ennaltaehkäisynkin välineinä. Ilmapiirikysymys-käsitystapa puolestaan kohdistaa huomion luokan ihmissuhteisiin ja ilmapiiriin, joiden varaan yhdessä ja lähekkäin toimiminen rakentuu. Haastatellut tunnistivat oppilaiden häiriökäytöksen taustalla ongelmia henkilösuhteissa, mutta toisaalta pitivät hyvää ilmapiiriä myös merkittävänä keinona ehkäistä työrauhahäiriöitä.

Kuvio 2. Neljä tapaa käsittää kotitaloustuntien työrauhahäiriöt

Kaikki neljä käsitystapaa antavat avaimia joihinkin työrauhahäiriötilanteisiin. Joskus tarvitaan selkeää käskyä tai kieltoa, joskus ulkoisten puitteiden parantamista, toisinaan taas hyväksyvä kohtelu ja ilmapiiri tai oikeiden toimintatapojen opetus ja vastuuttaminen toimivat. Opettajan laaja-alainen käsitys työrauhahäiriöistä tarjoaa hänelle enemmän työkaluja kasvatustehtävään kuin suppea käsitys. Erilaisia vaihtoehtoja huomaavan opettajan on helpompi sivuuttaa työrauhahäiriöiden aiheuttama harmistuminen ja katkaista negatiivinen kierre, jolloin on myös helpompi keskittyä etsimään sopivia työkaluja tilanteisiin. Opettajan kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan puolestaan heijastuu myönteisesti hänen koko opettajuuteensa. Kokemus omasta kyvykkyydestä työrauhahäiriöiden ratkaisemisessa on keskeinen osa opettajan työhyvinvointia ja työssä jaksamista.

Käsitystavat auttavat huomioimaan sen, että työrauhan tavoittelussa on tarpeen tiedostaa, mitä opettaja itse ajattelee työrauhasta ja työrauhahäiriöistä. Työrauhahäiriöiden näkeminen väistämättöminä, kuten pakollinen riesa -käsitystavassa, jättää opettajan työrauhahäiriöiden ”armoille”. Tämä käsitystapa ei osoita rakentavia mahdollisuuksia vaikuttaa työrauhaan. Ulkoisten puitteiden vajavaisuuksiin keskittyminen, josta ulkoiset puitteet -käsitystapa kertoo, korostaa opetusjärjestelyjen ja fyysisen oppimisympäristön merkitystä kotitalousopetuksessa. Tällainen tieto on tarpeellinen koulujen resursseista päättäville, muttei auta arjen työrauhahäiriötilanteissa. Työrauhahäiriöiden kokeminen ilmapiirikysymyksenä tai opetustehtävänä, eli käsitystavat ilmapiirikysymys ja opettamisen paikka, suuntaavat huomion sellaisiin tekijöihin, joihin opettaja voi itse vaikuttaa: opettaja voi ehkäistä työrauhahäiriöitä rakentamalla luokkaan hyvää ilmapiiriä ja opettamalla oppilaille toivottuja käyttäytymistapoja.

Teksti ja kuvat: Aino Belt

Lisätietoa

Belt, A. & Belt, P. Teachers’ differing perceptions of classroom disturbances, Educational Research. http://dx.doi.org/10.1080/00131881.2016.1262747

Belt, A. 2013. Kun työrauha horjuu. Kotitalousopettajien käsityksiä työrauhahäiriöistä ja niiden taustatekijöistä. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Acta Univ. Oul. E 135.

 

 

 

Jaa somessa.

Jätä vastaus