Arjen hallintaa?

0

Syksyllä ajattelin kaiken olevan pitkästä aikaa järjestyksessä, kun palasin sairauslomani jälkeen innosta puhkuen koulutyöhön. Ensimmäisenä koulupäivänäni tunsin itseni ulkopuoliseksi. Olin kauhuissani, kuinka paljon kyselyitä, tiedotteita ja tehtäviä minun pitäisikään hoitaa ennen kuin pääsisin käsiksi arkeen. Tuntui tukahduttavalta, kuinka paljon tekemistä onkaan ennen joulua, on s-posteihin vastaamista, helmiviestejä, opehuoneen ilmoitustaulu pullollaan erilaisia tarkistettavia asioita, oppilaiden tukipapereita ja niihin liittyviä palavereja sekä vanhempain vartit. Opettajan työn kaikki kuviot iskivät kasvoille heti ensimmäisen työviikon aikana. Mielessä kävikin, mitäpä jos vaihtaisin ammattia.

Opettajan työ on muuttunut ja perinteinen ”opettaminen” on vain pieni osan päivittäisen työn sisällöstä. Yhteiskunnan muuttuessa myös opettajuus, kasvatustavoitteet ja pedagogiikka ovat muutoksessa. Tiedon välittäjästä on tullut ohjaaja ja oppimisen mahdollistaja. Opettaja on läsnä ja auttaa oppilasta omassa oppimisprosessissaan eteenpäin. Laadukasta opetusta ja varsinkin aineopetusta tarvitaan yhä laajemmin. Opetuksen laadun turvaaminen on yksi kunnan sivistystoimen tulevaisuuden tehtävistä.

Opetuksen laatua verrataan käytettävissä olevien resurssien, oppilaiden ryhmäkoon tai tietoteknisten välineiden perusteella. Kunnissa vertaillaan opetuksen kustannusten kehitystä ja pohditaan, mistä voidaan ”säästää”. Harvassa kunnassa ollaan ylpeitä opetukseen käytetyistä resursseista, opetuksen laadusta, miten opetetaan ja opiskellaan. Kuntien tiukassa taloustilanteessa resursseja pikemminkin supistetaan kuin kasvatetaan ja säästöt kovenevat loppuvuotta kohden. Kotitalouden ryhmäkoot ovat kasvaneet monissa kouluissa jopa 23 oppilaaseen. Ainemäärärahoja leikataan, välineet vanhenevat ja rikkoutuvat, tietotekniset laitteet jäävät haaveeksi. Ajassa pysyminen vaatii opettajalta kekseliäisyyttä ja voimavaroja. Arjesta on tullut selviytymistaistelua.

Valmiuksia tulevaisuutta varten ei paljon säästötavoitteita tehtäessä ajatella. Olen aina kuvitellut tekeväni töitä laadukkaassa ja tulevaisuuteen tähtäävässä sivistyskunnassa. Tänä syksynä lintukotoni ravisti viimeisetkin rippeet laadusta ja tulevaisuuteen katsovasta opetuksesta. Säästöleikkuri leikkasi oikein toden teolla, hankinnat jäihin, sijaiskiellot voimaan ja opetussuunnitelmatyö minimiin. Laadusta ei tulevaisuuden säästötavoitteita katsottaessa ole tietoakaan. Monien kuntien sivistystoimen tavoitteissa lukee kuitenkin hienosti uusien opetussuunnitelmien jalkauttaminen, TVT-perusteisen opetuksen kehittäminen, robotiikka ja henkilöstön täydennyskoulutus. Missä ovat pitkäjänteiset suunnitelmat pedagogisten toimintojen kehittämisestä, ammattitaitoisen ja motivoituneiden opettajien täydennyskoulutuksesta ja pätevän henkilökunnan palkkaamisesta?

Kasvatukseen ja opetukseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

Toivottavasti sinä olet muutoksen edelläkävijä, asetu ehdolle kuntavaaleihin!

Voimia arkeen!

Anneli Rantamäki
anneli.rantamaki@riihimaki.fi

 

 

Jaa somessa.

Jätä vastaus