Paineita ryhmäkoon kasvuun

0

Kuluva syksy on saanut monet kotitalousopettajat suorastaan raivon valtaan. Sähköpostiviestit ja Fb-sivuilla käyty keskustelu kertoo valitettavaa todellisuutta perusopetuksen tilasta yläkouluissa. Uuden opetussuunnitelman tuoma vapaus ja mahdollisuus toteuttaa opetusta entistä laaja-alaisemmin häviävät opetusta kuristavien taloudellisten toimenpiteiden alla. Opettajien suurimmat huolet liittyvät kieltämättä enemmänkin arjen pyörittämiseen ja opetuksen teknisiin ongelmiin kuin pedagogisiin pohdintoihin.

Ryhmäkoko yllätti monet opettajat, niin myös minut. Seitsemänsien ja kahdeksansien luokkien 16 oppilaan ryhmäkoot olivat kesän aikana kasvaneet 17 – 18 oppilaan ryhmiksi. Jos opetustila on jo lähtökohtaisesti pieni, eikä työtilaa ole riittävästi, joutuu opettaja pohtimaan, miten arkeaan pyörittää.

Ryhmäkokoa ei ole yleisopetuksessa määritelty, kuitenkin olisi toivottavaa, että työturvallisuuden kannalta kotitalousopetuksessa ryhmäkoko olisi enintään 16 oppilasta. Mielestäni olisi erityisen tärkeää huomioida ryhmäkoossa tehostettua ja erityistä tukea saavat oppilaat sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden opetusryhmät. Näin ei valitettavasti joka koulussa tapahdu, vaan vedotaan kuntien taloudelliseen tilanteeseen.

Toinen opettajan työtä vaikeuttava asia on ainemäärärahojen pienentyminen. Vaikka keväällä tehdyn kyselyn mukaan rahaa oli suurimmalla osalla kohtuullisesti käytettävissä, niin korotusta ei ole tullut vaikka raaka-ainekustannukset ovat kasvavat koko ajan. Rahan käyttöön vaikuttaa myös kasvavana trendinä oleva erityisruokavalioiden määrän lisääntyminen. Nykyisin oppilailla on mitä erilaisempia yhdistelmiä ruoka-aineallergioita ja osa niistä on todella vakavia. Ruoka-aineallergia opetuksessa ei mielestäni ole este, mutta vaatii rahaa ja suunnittelua, joka tulisi huomioida ryhmäkoossa, opetusryhmän sijoittelussa ja ainemäärärahoissa.

Kolmantena suurena kysymyksenä tänä syksynä on taide-ja taitoainelisän jakaminen kouluissa. Tämä raha sovitaan koulukohtaisesti ja tässä on yhtä monta tapaa jakaa kuin on kouluja. Mitään yhtenäistä linjaa ei ole. Pahimmassa tapauksessa suulain ja röyhkein voittaa. Totuus on kuitenkin se, että kotitalousopettaja on tässä asiassa numero ykkönen. Hänen työmääränsä on aivan eri kuin muilla opettajilla. Kotitalousopettajan tehtävänä on huolehtia varastoista, tuore-elintarvikkeiden säilyvyydestä, tehdä tilauksia päivittäin jne. Tämä on kohta, jossa vain on pidettävä puolensa.

Valitettavasti kotitalousopettajan työ on työtä, jota muut eivät näe. Olemme hyvin koulutettuja arjen sankareita. Tartumme työhön kaikista ongelmista huolimatta ja selviydymme. Meidät tekee onnelliseksi oppilaiden onnistuminen – siinä on kotitalousopettajan suurin voimavara.

Voimia koulutyöhön.

 

Anneli Rantamäki
anneli.rantamaki@riihimaki.fi

Jaa somessa.

Jätä vastaus