Aistien käyttö kestävän kehityksen periaatteiden oppimisessa

0

Kotitalousopettajankoulutuksen opetusharjoitteluun liitetyn ainedidaktisen kehittämisprojektin tavoitteena oli kestävän kehityksen tukeminen aistinvaraisen arvioinnin keinoin. Arttu Hyppösen, Emilia Ingetin, Mira Laaksosen ja Mira Köllin toteutuksessa rohkaistiin raaka-aineiden ja tuotteiden monipuoliseen käyttöön niiden koko elinkaaren ajan.

Ilmastonmuutos on ilmiö, joka koskettaa meitä kaikkia. Esimerkiksi helleaallot ja myrskyt vaikuttavat kaikissa maissa luonnonoloihin, monimuotoisuuteen ja eläinlajistojen elinehtoihin. Myös uusin perusopetuksen opetussuunnitelma ottaa siihen kantaa. Kansalaisten velvollisuutena on kestävän kehityksen periaatteiden mukaan tyydyttää nykyisten sukupolvien tarpeet tulevien sukupolvien vastaavaa mahdollisuutta vaarantamatta. Autoilun ja asumisen lisäksi syömämme ruoka kuormittaa arjessa ympäristöä. Erityisesti ympäristöä rasittaa ruoka-aineiden tuotanto ja tuotantotavat sekä ruokahävikki. On väitetty, että jopa kolmannes syötäväksi tuotetusta ruuasta Euroopassa päätyy hävikkiin. Hävikin aiheuttaa usein elintarvikkeen pilaantuminen (29 %) tai vanhentunut päiväys (19 %).

Ainedidaktisen kehittämisprojektin aihe on siis hyvin ajankohtainen sekä kestävän kehityksen että uuden opetussuunnitelman kannalta. Kehittämisprojektissa tunnistetaan myös kielen ja aistien käytön tärkeys ajattelun ja oppimisen näkökulmasta. Konkreettisiksi tavoitteiksi kiteytettynä opetusharjoittelun aikana toteutetun opetuskerran tavoitteena oli saada oppilaat:

● ymmärtämään, miten eri aistit vaikuttavat maistamiseen ja maun aistimiseen
● harjaantumaan aistinvaraiseen arviointiin (mm. hygienia, vkp- ja pe-päiväysten ero)
● ymmärtämään ruokailuhetken ilmapiirin, ympäristön ja äänimaailman vaikutukset makuun ja maistamiseen
● kestävä kehitys, kuluttajuus ja ruokahävikki
● rohkaista uteliaasti maistelemaan uusia makuja ja ehkäistä neofobiaa

kotitalousOpetuskokokonaisuus toteutettiin työpistetyöskentelynä. Oppilaat kiersivät työpisteitä pienryhmissä. Suunnittelun johtoajatuksena oli aistien monipuolinen hyödyntäminen ja tehtävät edellyttivätkin aistien kokonaisvaltaista käyttöä. Pisteillämaisteltiin tuttuja raaka-aineita totutusta poikkeavassa muodossa (soseutettu banaani, sipsi ja omena), tunnistettiin hedelmiä sokkona (nektariini, kiwi ja lime), arvioitiin estetiikan merkitystä ruoka-annoksen houkuttelevuuteen (värikäs annos vs. väritön annos) sekä kuunneltiin miltä syöminen kuulostaa (riisikakku, suolakeksi, banaani). Oppilaat inspiroituivat erityisesti työpisteestä, jolla tutkittiin pakkausten ”parasta ennen” – ja ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintöjä sekä pohdittiin näiden tuotteiden ja raaka-aineiden käytettävyyttä. Oppilaat olivat jo ennestään hyvin tietoisia esimerkiksi pakastamisen eduista ja ideoivat luontevasti käyttökohteita tummuneelle banaanille (smoothie), kovettuneelle leivälle (krutongit) ja parasta ennen -päivän ohittaneelle maidolle (pannukakku).

Oppiainerajat ylittävän yhteistyön elementit toteutuivat pisteellä, jolla oppilaat tutkivat “mysteerimarenkia”. Tehtävänä oli eri aisteja käyttäen arvata, mikä ainesosa on käynnistänyt kemiallisen reaktion ja värjännyt marengin vaaleanruskeaksi.

Viimeinen työpiste oli kaikille yhteinen. Sen teemana oli kuuloaistin, kiireen ja ympäristön vaikutus ruokailuun. Piste oli jaettu kahteen osaan: meluisaan sekä rauhalliseen ruokailuhetkeen. Meluisa ruokailuhetki toteutui siten, että oppilaat nousivat seisomaan, taustalla soitettiin meluisaa liikenteen ääntä samalla, kun oppilaat söivät. Näytteenä molemmissa tilanteissa oli värjättyä vaniljajogurttia. Rauhallisessa hetkessä oppilaat taas pääsivät istumaan, taustalla soi rauhallinen mindfullness-henkinen taustamusiikki ja ennen ruokailua vielä pidettiin pieni hetki rauhoittumiseen. Toteutuksella haluttiin ottaa kantaa nykyisin vallitsevaan välipalaistumis-kulttuuriin ja kiireeseen. Tarkoituksena oli herätellä oppilaita ymmärtämään tai pohtimaan sitä, miten ympäristö vaikuttaa, tai vaikuttaako se lainkaan, ruokailuun sekä sen kokemiseen.

Työskentelyssä korostettiin makujen aistimisen subjektiivista luonnetta ja oppilaat täyttivät tehtäväkorttejaan itsenäisesti. Opeta toisin -seminaarissa (8.5.2017) esitystä oli kuuntelemassa Ulriikka Savela-Huovinen, joka työstää parhaillaan väitöskirjaa aisteista. Maut aistitaan tarkemmin, kun niistä keskustellaan muiden kanssa. Esimerkiksi hapan maku on sellainen, jonka vahvuusasteet maistetaan eri tavalla ja vertaisten kanssa keskustelu auttaa parempaan ja tarkempaan maistamiseen. Tämän näkökulman ansiosta opetuskokonaisuutta voisi kehittää ja painottaa omien kokemusten jakamisen tärkeyttä ja kollektiivista lomakkeen täyttöä aistikartan laajentamiseksi.

Koko ainedidaktinen kehittämisraportti on luettavissa osoitteessa: http://blogs.helsinki.fi/kotitalouspedagogiikka/files/2017/06/Aistien-yhteistoiminta-kestävien-ruokavalintojen-opetuksessa.pdf

Mira Kölli, Anne Malin ja Päivi Palojoki
Helsingin yliopisto, kotitalousopettajan koulutus

Jaa somessa.

Jätä vastaus