Arkielämän ilmiöiden havainnointia alakoulussa

0

Kotitalous-oppiaineen laaja tiedepohja antaa mahdollisuuden yhdistellä opetukseen luonnontieteiden käsitteitä, tietokäytäntöjä, kuten tutkimista ja havaintojen tekemistä sekä ja luonnontieteille tyypillisiä opetusmenetelmiä. Arkielämän ilmiöiden havainnointi on tärkeä osa kotitalouden ja luonnontieteen tiedollista ja taidollista oppimista.

Oppilaille otollinen aika innostumiseen omassa arkiympäristössä tapahtuvien luonnontieteellisten ilmiöiden tutkimiseen on perusopetuksen luokilla 1–6. Kysymysten ja havaintojen tekemistä sekä ihmettelyä korostetaan myös alakoulun ympäristöopin uudessa opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelma korostaa ympäristöopin eri tiedon alojen oppimista jokapäiväisen elämän kontekstissa.

Tutkimuksellista oppimista

Kotitalouden opetusta ja sen pedagogiikkaa ei ole aikaisemmin kehitetty tutkimusperustaisesti alakoulun kontekstissa. Kehittämistarvetta voidaan perustella voimassa olevan opetussuunnitelman tavoitteilla, jotka painottavat ohjaavat oppimaan kotitalouden ilmiöitä perusopetuksen alaluokilla yhtenä valinnaisaineena. Omassa Pro gradu tutkielmassani (2016), Arkielämän ilmiöiden havainnointi: Tutkimuksellisen työtavan kehittäminen alakoulun kotitalousopetukseen, kotitalousopetus rakentui tutkimuksellisesta oppimisesta, joka otti huomioon leikillisyyden sekä oppilaan aikaisemman osaamisen ja tietämisen kotitaloudesta ja luonnontieteen tiedonaloista. Kehittämisidea lähti liikkeelle tarpeesta opiskella arjen luonnontieteen ilmiöitä tavallisessa luokkahuoneessa, sillä alakouluissa ei ole aina kotitalouden oppimiseen soveltuvia luokkia.

Kehitetyssä pedagogisessa mallissa oppilaat toimivat tutkijoiden tavoin tutkimusryhmissä ja heitä ohjasi kaksi opettajaa. Kehittämiselle asetettiin myös tavoite mobiiliteknologian hyödyntämisestä oppilaiden havaintojen tekemisen tukena. Työskentelytapaa on käytetty paljon luonnontieteen opetuksessa. Oppilaat kohtasivat heille entuudestaan tutun arjen ongelman – mustikkatahran puhdistamisen pöytäliinasta. Mustikkatahra innosti keskustelemaan tahroista ja niiden poistamisesta. Oppilailla oli aikaisempia arkikokemuksia ja kotitalouden tiedonalan tietoa hankalasti puhdistettavasta mustikkatahrasta: Anniina: ”Että mustikka ei lähde pois mistään paitsi, että mun mummolla on jotain ainetta, joka poistaa sen.”

Leikillisyyttä ja mielikuvitusta

Arjen ilmiöiden havaitsemisen ja tulkitsemisen lisäksi kehitettyyn pedagogiseen malliin sisällytettiin leikillisyyttä. Leikillisyys antaa oppilaalle mahdollisuuden mielikuvituksen monipuoliseen käyttöön, jolloin oppimistilanne pystytään säilyttämään mahdollisimman avoimena ja innostavana. Opettaja otti ohjaamisessa keksityn roolin ja ohjeiden antaminen esitettiin tarinan muodossa. Tarinallisuus osana leikillisyyttä toimi kehitetyssä pedagogisessa mallissa alkutarinana, josta se laajentui osaksi tutkimuksellisen työtavan kaikkia vaiheita.

Kehittämistutkimukseni tärkein tulos oli, että kehitetty pedagoginen malli innosti kaikkia alkuopetuksen oppilaita oppimaan arjen luonnontieteen ja kotitalouden tehtäviä. Tutkimukseni perusteella ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat oppivat tekemään systemaattisia havaintoja ja tulkitsemaan niitä arjen tilanteissa, kun heitä ohjattiin tarinan avulla havaintojen tekoon. Kehittämistutkimukseni antaa uutta tietoa kotitalouden opetuksesta mutta myös käytännön kehittämiskohteista. Tätä kehittämistutkimusta jatkan syksyllä 2018 tohtoriopinnoissa.

Teksti: Liisa Lavonen, tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto

Jaa somessa.

Jätä vastaus