Elävä ruokakulttuuri

0

Sukupolvelta toiselle siirtyy monenlaista tietoa, taitoja ja tapoja. Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka paljon tavallinen arkipäivämme ja ruokamme sisältävät perinteitä, joita olemme sisäistäneet lapsuudenkodissamme. Näitä tapoja ja perinteitä siirrämme omaan niin omaan perheeseemme ja lapsillemme kuin oppilaillemmekin. Asioita jotka koemme itsellemme arvokkaiksi.

Miten perinneruoat ovat sovellettavissa nykypäivän raaka-aineisiin, käytettävissä olevaan aikaan, elämäntyyliin ja arvoihin? Perinneruoatkin muuttuvat – valmistusajat nopeutuvat, mausteet vaihtuvat toisiksi. Arvostammeko liikaa kansainvälistä kulttuuria unohtaen perinteet ja maallemme tyypilliset raaka-aineet, sesongit ja valmistustavat? Esiäitimme ja -isämme olivat viisaita, he kehittivät juuri pohjoiseen, kylmään ilmastoon sopivia tapoja ja ruokalajeja. Perinneruoat ovat yksinkertaisia ja silti maukkaita, hyvistä lähiseudun raaka-aineista valmistettuja.

Ennen vanhaan perinteistä ruokakulttuuria vaalittiin järjestämällä erilaisia ruoanvalmistus- ja leivontakursseja ja tekemällä opaskirjoja, joiden tarkoituksena oli siirtää ruokakulttuuria sukupolvilta toiselle. Perheen äidin merkitys ruoanvalmistuksessa oli huomattavasti keskeisempää kuin nykyisin. Hyvä näin, onneksi kotitalousopetus ei ole sidottu sukupuoleen. On kuitenkin surullista, jos perinteet eivät enää siirry ja välity perheissä.

Perinneruokien ja maakunnan antimien merkitys korostuu usein suvuissa erilaisten juhlien yhteydessä. Tämän kulttuurin toivoisin siirtyvän perheissä yhä edelleen yhdessä tehden ja omia juuria kunnioittaen. Ruoka on aina merkityksellistä, siihen linkittyy kulttuuria, yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, taitojen siirtämistä.

Kotitalousopetuksessa perinnekulttuuri on onneksi säilyttänyt paikkansa ja me opettajat olemme usein niitä jotka ylläpitävät ruokakulttuurin siirtymistä kouluissa ja sitä kautta myös oppilaiden perheissä. Kotitalousopetus antaa meille mahdollisuuden valistaa nuoria perinnetietoudella ja sillä miten ruokakulttuuri kehittyy ja muuttuu. Vastuu ruokakulttuurin säilymisestä saattaa tulevaisuudessa yhä enemmän jäädä meille opettajille ja meidän tietomme varaan.

Itse koen tärkeäksi perehtyä niin oman kotiseutuni ruokakulttuuriin, mutta myös siihen paikalliskulttuuriin, jossa nyt työskentelen. Niillä lapsilla, joilla ei ole sidettä isovanhempien ja/tai vanhempiensa juuriin on oltava mahdollisuus tutustua, kiinnostua ja selvittää omaa kulttuuritaustaansa.

Uusi opetussuunnitelma antaa paikallisuudelle suuren jalansijan. Sisältöjen valinnoissa otetaan huomioon monipuolinen kotitaloudellisen osaamisen ja ajattelun kehittyminen sekä kestävään tulevaisuuteen tähtäävä toiminta. Paikallisia, alueellisia ja globaaleja ajankohtaisia aiheita hyödynnetään, ja niitä sovelletaan oppimistehtävien suunnittelussa. Kotitalouden tavoitteisiin liittyvät oppimistehtävät vaihtelevat oppilaiden, oppimisen paikallisten olosuhteiden ja koulun omien painotusten mukaisesti.

Ruokaosaamisen ja ruokakulttuurin sisällöt valitaan siten, että ne tukevat ruoanvalmistus- ja leivontataitojen kehittymistä. Aterioiden suunnittelu, toteutus ja erilaiset ruokailutilanteet tähtäävät ruokaan ja syömiseen liittyvien valintojen ja tottumusten pohtimiseen ravitsemussuositusten, ruokaturvallisuuden, ruokaketjun, elintarviketuntemuksen, taloudellisuuden, eettisyyden ja ruokaan liittyvän luotettavan tiedon näkökulmasta. Opetussisältöihin kuuluvat ruoka- ja tapakulttuuri osana identiteettiä sekä kodin juhlia.


Anneli Rantamäki
anneli.rantamaki@riihimaki.fi

 

 

Jaa somessa.

Jätä vastaus