Juha Sipilän ja Jari Lepän koollekutsuma työryhmä – Kotitalousopettajien liitto mukana pohtimassa maatalouden kannattavuutta

0

Hallituksen yhtenä tavoitteena on maatalouden kannattavuuden parantaminen. Monista pitkään odotetuista, hyvistä parannuksista huolimatta kannattavuus on säilynyt heikolla tasolla. Pääministeri Juha Sipilä ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ovat nimenneet maatalouden kannattavuutta parantavan työryhmän pohtimaan uusia toimia alan kannattavuuden parantamiseksi.

Tavoitteena on koota konkreettinen, kaikkia ruokaketjun toimijoita koskeva työlista, jolla maatalouden kannattavuutta parannetaan. Kesäkuussa koolle kutsuttu palaveri toimi työryhmän aloituksena, jossa alan toimijat pääsivät esittämään omia näkemyksiään aiheesta.

Tapaaminen Kesärannassa, kotitalousopettajat mukana

Kesärannassa järjestettiin tapaaminen 19.6.2018, johon myös Kotitalousopettajien liitto oli kutsuttu. Paikalla oli joukko merkittäviä vaikuttajia, päättäjiä ja ruokaketjun osapuolia pientuottajista ketjuihin.

Oli hienoa nähdä, miten kaikki osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että nyt on puhallettava yhteen hiileen, vaikka kilpailutilanne markkinoilla on kova. Ulkomaiset tuotteet vievät jalansijaa edullisimmilla hinnoilla laadukkaammilta kotimaisilta tuottajilta. Tässä tilaisuudessa kuitenkin kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kotimaisten tuotteiden myyntiä on tehostettava, kuluttajia tulee ohjata kotimaisten raaka-aineiden ja elintarvikkeiden pariin, sekä ulkomaanvientiä tulee tehostaa tuonnin sijaan.

Korkeat kustannukset ja muita haasteita

Hyvän pohjustuksen keskusteluille piti luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik. Maatalouden kannattavuus määräytyy tulojen ja kustannusten erotuksella. Tätä haluttua tasoa ei olla saavutettu vuonna 2018. Kannattavuutta voi parantaa tuotantoa ja myyntiä tehostamalla, kustannuksia pienentämällä sekä erilaisin tukitoimin. Tuotto kuitenkin pitää saada markkinoilta. Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei todellakaan yllä huipulle viljantuotannossa. Yhtä alhaalla olemme puutarhatuotannossa, maidontuotannossa ja erityisesti sika- ja siipikarjatilojen osalta. Vain nautakarjatilojen tuottavuus on hieman parempaa, mutta sekään ei yllä kymmenen parhaan joukkoon.

Mistä sitten johtuu, että emme pärjää, tuottoa ei tule? Syitä on monia, mutta yksi suuri selitys tähän on korkeat kustannukset, esim. työvoimakustannukset. Toisaalta viljatilamme ovat Eurooppalaisittain pieniä.

Maataloudessa toivotaan tukia, mutta niitten osuus vähenee koko ajan. Tästä johtuen markkinoilta tulisi saada korkeampi hinta, jotta kustannukset saataisiin paremmin katettua ja tuottoakin syntyisi. Ongelmana on myös tiloja jatkavan sukupolven puuttuminen. Maataloustuotanto ei ammattina houkuttele, mistä saada jatkajia tuottamaan maahamme edelleen puhdasta ja turvallista ruokaa? Lisäksi ongelmana on tilojen rahoitusrakenne. Laajentaa pitäisi, mutta rahoitusta ei saa ellei ole 10 % omaa yritysrahaa, mikä on kova omavaraisuusvaatimus muutenkin ahdingossa oleville tilallisille.

Arvovalintoja ja yhteistyötä

Kaikkea tätä, sekä paljon muuta käytiin läpi ennen kuin tilaisuuteen kutsutut tahot saivat esittää omat näkemyksensä syistä huonoon tulokseen ja mitä olisi tehtävissä tilanteen muuttamiseksi. Ajatuksi ja ideoita vilisi laidasta laitaan. Missä on mainonta ruoasta? Yritysten tulee tehdä arvovalintoja. Pitää resurssoida oikein. Yhteistyötä isojen ja pienten toimijoiden kesken on lisättävä näkyvyyden ja houkuttelevuuden lisäämiseksi. Miten saadaan suomalaiset innostumaan kotimaan ruokamatkailusta? Miten ohjata johtamaan tiloja paremmin? Mitä merkitsee ruoan paikallisuus kuluttajalle? Miksi suomalainen ruokailukulttuuri on hiipunut?

Kotitalousopettajat merkittävässä roolissa

Minä toin esille miten kotitalousopettajat ovat merkittävässä valistavassa roolissa. Opetamme nuoria, joille monet raaka-aineet ovat vielä vieraita, opetamme käyttämään niitä, arvioimaan niitten tuoreutta ja hyödyntämään paikallisia tuottajia sekä palveluntarjoajia. Ohjaamme pohtimaan kestäviä valintoja niin ruokaan kuin kulutustottumuksiin ylipäätään liittyen. Ohjaamme lajittelemaan, jotta saisimme maapallon säilymään elinkelpoisena edes vähän pidempään. Kerroin huolestani, miten ruokaperinteistä ei enää pidetä kiinni kuten ennen, kerroin miten perheet yhä vähemmän ruokailevat yhdessä einesten lisääntyessä ja arjen hektisyyden vievän mennessään myös hetket jolloin ruokaa todella rauhassa valmistetaan. Kerroin huolestani, miten enää ei osata varautua sähkökatkoihin, jotka estävät uunin, lieden, mikron ja vedenkeittimen käytön jääkaapista ja pakastimesta puhumattakaan.

Keskustelujen päätteeksi pääministeri Sipilä ja maa- ja metsätalousministeri Leppä kiittivät meitä osallistujia hyvästä keskustelusta.

Kotitalousopetuksen monet mahdollisuudet

Esittämiämme ajatuksia alkoi nopealla aikataululla koota Reijo Karhinen, tarkoituksena koota myös työryhmä tekemään esitystä tarvittavista toimenpiteistä seuraavalle hallituskaudelle. Koostin hänelle esityksen kotitalousopetuksen näkökulmasta:

”Suurkeittiöajattelu pakottaa koulu- ja päiväkotikeittiöt tilaamaan Suomen mittakaavassa kaukaa, myös ulkomailta. Lähituottajia ei voida näin ollen läheskään aina hyödyntää. Kotitalousopetuksessa joudutaan pienten määrärahojen vuoksi käyttämään ulkomaisiakin raaka-aineita. Kuntahankintasopimukset estävät paikallisten yrittäjien tuotteiden ostamisen, eikä tukuista saa kaikkea. Kotitalouksien osaaminen ruoanvalmistuksessa vähenee puolivalmisteitten ja valmisruokien yleistyessä. Tämä puolestaan lisää terveysongelmia (vitamiinipuutokset, liiallinen suolan ja sokerin sekä kovan rasvan saanti jne.) ja johtaa pahimmillaan lääkinnällisiin toimenpiteisiin. Missään vaiheessa ei ohjata palaamaan käyttämään puhtaita kotimaisia raaka-aineita.

Kotitalouksien ruokailukulttuuri ohenee. Perheenjäsenet syövät entistä enemmän kukin itselleen sopivana aikana. Tästä seuraa kokonaisten aterioitten nauttiminen harvemmin ja napostelun lisääntyminen. Ruokaa ei siis hankita kotitalouksiin, eikä sitä nautita siinä määrin kuin fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle olisi tarpeen. Nuoret täyttävät energiantarpeensa epäterveellisillä energiajuomilla, eivätkä halua tai osaa ostaa ravitsevia ja kylläisenä pitäviä välipaloja kuten hedelmät, kasvikset, täysjyvätuotteet, jogurtit jne.

Kotitalousopetusta on kaikille yhteisenä (pakollisena) vain 7-luokalla 3 h / vko. Tämän takia tiedot ja taidot eivät kumuloidu iän lisääntyessä vaan unohtuvat ja nuoret seuraavat mainosten esimerkkejä, sekä kodeissaan oppimiaan malleja. Toisen asteen oppilaitoksissa opiskelevat nuoret itsenäistyvät, ja joutuvat tekemään päätökset ravinnostaan sekä kulutustottumuksistaan itse, useinkin vajavaisten esimerkkien mukaisesti. Lukioissa kotitaloutta on tällä hetkellä hyvin vähän, toisella asteella ei juuri lainkaan.

Kuntien laitoskeittiöille pitäisi antaa enemmän päätäntävaltaa hankintoihin, sekä mahdollisuus hyödyntää lähituottajien tarjontaa (ylituotantotilanteet, kausituotteet, jne.) Opetuskeittiöille tulisi myöntää suuremmat määrärahat korvamerkittynä nimenomaan paikallisten tuottajien tuotteisiin, sekä mahdollistaa opetuksessa paikallistuottajien hyödyntäminen. Yhteistyöverkostoja tulisi luoda valtakunnallisesti oppilaitoskäyttöön (esim. opettajille tiedot niistä tiloista / tuottajista / elintarviketeollisuudesta, jotka voivat ottaa vastaan oppilasryhmiä, OPS:ssa oppilaitokset velvoitetaan monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin, näistä voisi tehdä ehdotuksen maatalouteen liittyen jne). Kyseessä on arvovalinta sekä poliittinen päätös.

Valtakunnallinen kampanja (näitähän on aika ajoin) lähiruoan / kotimaisen ruoan puolesta. Suomalaista ruokailukulttuuria tulisi kohentaa, tähän ei tepsi mainonta eikä kilpailut pitkällä tähtäimellä vaan riittävä ja oikeaan aikaan aloitettu valistus. Kotitalousopetuksessa tehdään asiakasohjausta opettaessamme puhtaan ja turvallisen lähiruoan puolesta (huom. lähiruoka voi olla näkökulmasta riippuen myös teollista, kunhan se on kotimaista lähellä valmistettua). Oppilaitoksiin tulisi järjestää kampanjoita joissa tuottajat jakaisivat tietoutta, tuotenäytteitä ja samalla markkinoisivat kotimaista maatalousalaa myös tulevaisuuden elinkeinona. Nuorten kautta tieto siirtyy kotiin. Kampanjat valtakunnallisina, isolla medialla.

Positiivinen yksittäinen kokemus nuorellakin kuluttajalla tuottaa kestäviä kulutustottumuksia. Energiajuomien myyminen alle 18-vuotiaille tulisi kieltää, samoin makeisveroa voisi nostaa. Nuoret tulisi näinollen myös ohjata terveellisimpiin valintoihin. Kauppojen sijoittelussa pitäisi helposti saataville tuoda ne terveelliset, turvalliset ja kotimaiset vaihtoehdot naposteluun ja välipaloiksi. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat naposteluporkkanat sekä ruissipsit.
Kotitalousopetus tulisi lisätä toiselle asteelle kaikille yhteisenä oppiaineena. Sisältöalueina olisi: oma talous (sisältää kuluttajakasvatuksen, kestävän kehityksen, globaalikasvatuksen, kodinhoidon), ravitsemus (ruoanvalinta, valmistus ja terveelliset elämäntavat), sekä yhteistyötaidot (perhesuhteet, sosiaaliset taidot, neuvottelu jne). Kaikkiin kolmeen sisältöalueeseen pystytään helposti sisällyttämään kotimaisuuteen, maatalouteen ja suomalaiseen ruuantuotantoon liittyviä aihealueita.

Kotitalousopettajien liitto tekee yhteistyötä Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) kanssa mm 72h-kouluttajakoulutuksen ja kotivaraosaamisen saralla. Kotitalousopettajat voivat kouluttaa muita opettajia opettamaan kotivara-ajatteluun ja toimenpiteisiin. Kotitalousopettajien osaamista voisi hyödyntää valtakunnallisesti ja järjestää tilaisuuksia, joissa kotitalousopettajat kouluttavat kansalaisia omatoimiseen varautumiseen.

Kansalaisopistojen kurssitarjonta ei riitä. Kuluttajille pitää voimallisesti tuoda mahdollisuus päivittää kotitalousosaamistaan erityisesti kotimaisten raaka-aineitten hyödyntämisessä. Esimerkkinä säilönnän uudelleen opettelu. Nykyään ostetaan paljon ulkomaisia säilykkeitä, kun oma osaaminen/aika/tiedot eivät anna myöten säilöä itse. Säilöminen uuteen nousuun trendikkääksi nostettuna lisäisi tuoretuotteiden ostoa ja myös käyttöä. Maakellareita ei enää juurikaan ole, joten kaapeista tulee nopeammin kulutettua sinne valmistetut tuotteet.

Kotitalousopettajat voivat olla valmiin materiaalin jakelukanava, ottaa tuotteita enemmän osaksi opetusta, olla äänitorvena kotimaisuuden puolesta (kuten tähänkin mennessä), ylipäätään jatkaa valistavaa,
tietoja ja taitoja jakavaa työtään. Kotitalousopettajat voivat olla yhteistyötahojen kanssa luomassa materiaalia. Voimme haastaa tekemään arvovalintoja.”

Mikäli sinä haluat vaikuttaa suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuteen, käy vastaamassa juuri tätä selvitystyötä varten laadittuun kyselyyn: https://www.strategysignals.com/40171-32762-890@ruuantuotanto&kannattavaksi
Aiheesta vielä tässä: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410837/ruokaketjun-toimijoita-kutsutaan-etsimaan-ratkaisuja-maatalouden-kannattavuuden-kohentamiseksi
Aiheeseen liittyvä sivuja: https://www.luke.fi/ruokafakta/

Jaa somessa.

Jätä vastaus