Kilokaupalla korppujauhoja

0

Yksin asuva mies osti 400 gramman pakkauksen korppujauhoja, joita hän tarvitsi muutaman lusikallisen lihapullien tekoon. Hän tuskaili pakkauksen koon kanssa, mutta järkeili, että loput korppujauhoista voi käyttää myöhemmin. Kahden vuoden päästä kuivakaapin siivouksen yhteydessä hän huomasi korppujauhojen menneen vanhaksi kuukausia sitten. 400 gramman pakkauksesta oli käytetty vain muutama ruokalusikallinen, loput päätyivät vanhentuneena jäteastiaan.

Yhtä käyttökertaa, erityistilannetta tai ruokalajia varten ostetut elintarvikkeet unohtuvat helposti kaappien perälle. Niitä ei välttämättä osata, muisteta tai haluta hyödyntää muussa ruoanlaitossa. Esimerkiksi satunnaisen mielihalun perusteella ostetun sillipurkin loppu voi jäädä käyttämättä, kun mielihalun on saanut tyydytettyä. Tai kipeälle lapselle varattu mehukeitto voi jäädä juomatta lapsen parannuttua.

Pakkauskokoihin tulee kiinnittää huomiota, sillä liian suuret pakkauskoot pakottavat ylimääräisen ruoan ostamiseen ja johtavat sitä kautta ruokahävikin syntymiseen. Tutkimusten mukaan jopa 20–25 prosenttia kotitalouksissa syntyvästä ruokahävikistä on yhdistettävissä pakkauksiin. Ruokahävikin määrää olisikin helpompi hallita – ja mahdollisesti jopa vähentää – pienempien pakkauskokojen avulla. Etenkin yhden hengen talouksissa asuvat kokevat pakkauskoot liian isoiksi heidän tarpeisiinsa nähden.

Pienemmät pakkauskoot ovat usein kilohinnaltaan kalliimpia ja vaativat enemmän pakkausmateriaalia, minkä vuoksi ne herättävät ristiriitaisia tuntemuksia. Elintarvikkeiden pakkaamiseen liittyykin monia ongelmia, ja etenkin meriin päätyvä muovijäte on huolestuttava ympäristöriski. Usein pakkausmateriaali ja sen liiallinen määrä mielletäänkin merkittävimmäksi ruokaan liittyvien ympäristövaikutusten aiheuttajaksi.

Pakkausmateriaalin vähentäminen ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta toivottava ratkaisu, mikäli se johtaa ruokahävikin ja siten myös ruoantuotannon määrän kasvuun. Ruoantuotanto ja -kulutus aiheuttavat reilun viidenneksen kulutuksen aiheuttamista ympäristövaikutuksista, ja suurin osa niistä syntyy jo alkutuotannossa. Esimerkiksi 12 leipäpalan pakkauksesta jo yhden leipäpalan hukkaaminen on suurempi rasite ympäristölle kuin pakkaus itsessään. Ympäristön kannalta olennaisempaa on, että tuotettu ruoka tulee syödyksi, kuin mihin ja miten se on pakattu.

Pakkauskokoihin kannattaakin kiinnittää huomiota, ja suosia omiin tarpeisiin sopivaa kokoa. Ostetun ruoan määrään ei voi kuitenkaan aina vaikuttaa, sillä nykyinen kauppaympäristö ei aina anna mahdollisuuksia pienempien pakkausten ostamiseen. Ympäristö asettaa toiminnalle kehykset, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöystävällisten, kuten ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien, käytäntöjen omaksumiseen. Ruokahävikin minimoimisen tulisikin olla tärkeä tavoite pakkaussuunnittelussa – jo pakkauksen koosta lähtien.

Teksti: Roosa Luukkanen

Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.

Jaa somessa.

Jätä vastaus