Kotitalousopetuksen globaalit haasteet

0

Kotitalousopetuksen painopisteet ovat muuttuneet yhä enemmän globaaleita haasteita huomioonottavaksi: köyhyys, sodat ja nälänhätä ovat suuren ihmisjoukon arkipäivää. Tänä päivänä kotitalousluokassa puhutaankin yhä enemmän globaalista vastuusta, kestävästä kehityksestä ja eettisyydestä ja opetuksella onkin oma tärkeä ja merkityksellinen tehtävänsä taistelussa epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa vastaan. Kansainvälinen kotitalousalan järjestö IFHE on tuonut esille koulutuksen merkityksen niin miehille kuin naisillekin, koska hankittu osaaminen auttaa ihmisiä taistelemaan köyhyyttä ja nälänhätää vastaan, parantamaan hyvinvointia ja edistämään kestävää kehitystä (IFHE, 2015). Kotitalouteen liittyvä osaaminen saadaan koulutuksen kautta, ja näin ollen kotitalousopetuksella on tärkeä ja merkityksellinen tehtävänsä myös globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Kotitaloustieteen kentällä tehdään koko ajan ansiokasta tutkimusta ympäri maailmaa. International Journal of Home Economics -lehti (10/2, 2017) julkaisi teemanumeron, joka käsitteli kolmea tärkeää teema-aluetta; muuttuvaa pedagogista maisemaa, yleissivistävän koulutuksen pedagogiikkaa sekä kotitalouspedagogiikkaa korkeakouluopetuksessa. Hille Janhonen-Abruquah, Hanna Posti-Ahokas and Päivi Palojoki toimittivat teemanumeron tutkimuksista, joita on tehty neljässä eri maanosassa ja kahdessatoista eri maassa.

Teemanumerossa Depuis (2017) pohtii koulutuksen merkitystä ja hänen tutkimuksestaan nousee esille kriittinen sosiaalinen ja ekologinen oikeudenmukaisuuden pedagogiikka. Depuisin mukaan oppilaiden tulee oppia tunnistamaan ja haastamaan vallitsevat valtarakenteet. Ihmisiä tulee rohkaista aktiiviseen kansalaisuuteen, jotta elinoloja ja maapallon ekologista tilannetta voitaisiin parantaa. Hän nivoo keskiöön monia teemoja, joista meitäkin hyvin lähellä ovat esimerkiksi ruoan turvallisuus, kestävä ruoan tuotanto, oikeudenmukaisuus, maahanmuutto ja kasvava teollinen ruokasysteemi.

Myös M. Gale Smith (2017) tarkastelee sosiaalista epäoikeudenmukaisuuden ongelmaa punomalla yhteen kotitalousopetuksen kolme perspektiiviä. Ensinnäkin hän tarkastelee pedagogiikkaa poliittisena ja moraalisena hankkeena, joka korostaa opetuksen tehtävää. Lisäksi hän tuo esille pedagogiikan suhteena, joka elää oppimisprosessin mukana ja tukee erilaisia oppijoita. Kolmanneksi hän nostaa esille pedagogiikan luokkahuoneen opetuskäytäntöinä, jotka viittaavat opetussuunnitelman toteutukseen ja arvioinnin ydintoimintaan. Näin hän nivoo oppiaineen osaksi yhteiskunnallista tehtävää nostaen esille keinoja, joilla mahdollisimman monipuolista ja erilaisista taustoista tulevia oppijoita huomioivaa opetusta voidaan toteuttaa.

Oppilaiden heterogeenisyys haastaa opettajan työtä joka päivä myös globaalisti. Ei ole yhtä hyvää ja oikeaa tapaa opettaa: se mikä sopii yhdelle oppijalle, ei tue toisen oppimista ja ymmärrystä välttämättä lainkaan. Näin ollen kotitalousopetuksessakin on tulee huomioida erilaiset oppilaat, vaihdella opetusmenetelmiä ja tiedon rakentamisen tapoja tarjoten erilaisia vaihtoehtoja.

Poirierin, Remsenin ja Countryn (2017) artikkeli nostaa mielenkiintoisella tavalla esille erilaisia pedagogisia lähestymistapoja, jotka tukevat opiskelijoiden kriittisen ajattelun kehittymistä ja luovat polun elämänpituiseen oppimiseen. He korostavat eriyttävän opetuksen tärkeyttä ja kritisoivat esimerkiksi koekäytäntöä, joka asettaa monet oppilaat eriarvoiseen asemaan. Luokassa on erilaisia oppijoita: osa oppii visuaalisesti, jotkut itsenäisen työskentelyn kautta, toiset taas nauttivat ryhmässä työskentelemisestä, kun fyysiset oppijat puolestaan oppivat käsillään, ja auditiiviset ja verbaaliset oppijat kuuntelemalla informaatiota. Artikkeli nostaakin esille eriyttävän opetuksen tarpeellisuuden ja merkityksen. Heidän kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Tarjoaahan yhden aiheen opettaminen erilaisia opetusmenetelmiä vaihdellen koulutyöskentelyyn lisää mielekkyyttä ja vaihtelua niin opettajalle kuin oppilaillekin. Eriytetyn opetuksen on lisäksi todettu lisäävän opiskelijoiden sitoutumista, vähentävän kurinpitovaikeuksia ja sallivan oppilaiden ottaa omaa oppimistaan enemmän omaan kontrolliinsa (Poirier ym., 2017). Oman opetuksen muuttaminen voi kuitenkin tuntua laajamittaiselta hankkeelta. Suomessa uusi opetussuunnitelma tarjoaa tähän kuitenkin hyvän kehyksen ja omasta pedagogisesta kasvamisesta voikin tehdä pikkuhiljaa kehittyvän jatkumon. Kuten Poirier ym. ehdottavat, opettaja voi aluksi suoda itselleen aikaa keskittyä eriytettävään sisältöön, prosessiin ja tuotoksiin tai oppimisympäristöön, ja lisätä muita elementtejä prosessiin yksi kerrallaan vähitellen (Poirier ym., 2017).

Oman työn reflektoiminen sekä opettajana kasvaminen ja kehittyminen

Kotitalousopettajan työ on parhaimmillaan antoisaa ja palkitsevaa, mutta siihen sisältyy myös suuri vastuu. Oman opettajuuden kehittäminen vaatiikin jatkuvaa oman työn reflektoimista sekä uusien toimintamallien ja opetusmenetelmien kehittämistä. Arkitodellisuuden keskellä voi kuitenkin olla haastavaa uudistaa omaa opettamistaan, kun aikaa ja resursseja on rajoitetusti. Pyörää ei tarvitse kuitenkaan keksiä kokonaan uudelleen, sillä kotitalousalalla on tehty paljon tutkimusta oman opettajuuden kehittämisestä.

Taar, Paas ja Veskimägi (2017) nostavat artikkelissaan Teacher as a researcher: Developing your own teaching esille toimintatutkimuksen mukanaan tuomat hyödyt niin vastavalmistuneelle kuin kauan työskennelleellekin opettajalle. Tutkimus korostaa oman aineen ymmärtämisen tärkeyttä suhteessa tähän aikaan ja tulevaisuuden tarpeisiin, sekä omien opetustapojen uudelleen arvioimisen ja tarvittavien muutosten tekemisen merkitystä. Kuten Taar ym. toteavat, omien opetuskäytäntöjen muuttaminen vaatii ohjien ottamista omiin käsiin ja ongelmien kohtaamista sen sijaan, että niitä siedetään tai niitä pyritään olemaan näkemättä koulun arjessa. Vaikka muutos vaatii paljon aikaa ja työtä arkityön ohessa, Taarin ym. toimintatutkimus osoittaa, että opettajan omaan työhön liittyvien erilaisten tilanteiden tarkasteleminen, ongelmien tunnistaminen sekä niiden tulkitseminen mahdollistaa uusien, toimivampien toimintatapojen löytämisen ja opettajan ammatillisen kasvamisen.

Myös japanilaiset tutkijat Kishi, Arai, Imoto ym. (2017) ovat tutkineet oppitunteja ja niillä vallitsevia käytäntöjä. He tarkastelevat artikkelissaan erilaisten japanilaisten kotitalouden oppituntien ominaisuuksia ja kartoittivat niitä asioita, joita opettajien tulisi kehittää. Tutkimuksessa nousi esille paikallisten ja kansainvälisten organisaatioiden roolien merkitys kotitalousopetuksen kehittämisessä (Kishi, Arai & Imoto, 2017). Jotta osaamisen jakaminen on mahdollista, pitää olla toimivia yhteistyöverkostoja. Kun tietoa ja onnistumisen kokemuksia jaetaan, onnistumiset moninkertaistuvat.

Selvää on, että kotitalousopetuksen kentällä eletään muutosten aikaa, mikä näkyy uudessa suomalaisessa opetussuunnitelmassakin monin tavoin. Uuden kynnyksellä voi arkihaasteiden keskellä työtään tekevän opettajan mielessä pyöriä kysymys ”miten?”. Miten omaa opetusta voi kehittää, mistä siihen löytyy aikaa ja resursseja muutenkin kiireisessä kouluarjessa? Kukaan ei voi vallata korkeaa vuorta yhdellä harppauksella, mutta sen sijaan voi edetä pienin askelin ja tehdä oman opetuksen kehittämisestä jatkuvan tutkivan prosessin. Mitä korkeammalle oman osaamisen kanssa kapuaa, sitä kauniimmat ja laajemmat näkymät avautuvat silmien edessä. Kaiken kaikkiaan on hyvä rohkaistua kokeilemaan ja tutkimaan omaa opetustaan kriittisesti, koska sitä kautta voi löytyä uusia, toimivampia, kaikki oppijat huomioon ottavia käytänteitä, joilla voi olla myönteisiä vaikutuksia paitsi yksittäisen oppijan suoriutumiseen, myös opetusryhmän ilmapiiriin. Myös opettaja itse hyötyy tutkivasta otteesta opettamiseensa, koska sitä kautta löytyy uusia pedagogisia ja didaktisia näkökulmia omaan opetustyöhön, mikä tukee pystymisen tunnetta ja sitä kautta ammatillista itsetuntoa.

Tässä artikkelissa viitattuun teemanumeroon voi tutustua osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/232658/IJHE_V10_I2_2017.pdf?sequence=1

Teksti: Päivi Määttä, Hille Janhonen-Abruquah & Päivi Palojoki

Jaa somessa.

Jätä vastaus