Nostoja opetukseen juomakulttuurin historiasta

0

Itsenäisen Suomen juomahistoriaan sisältyy niin innovaatioita kuin erikoisia sääntöjä. Opetuksessa juomakulttuurin historiaa voi tuoda esille monenlaisista näkökulmista. Aiheessa yhdistyy kotitalouden, yhteiskuntaopin ja historian opiskelu. Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevan Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyopastuksilla ei voi välttää juomakulttuurin esiin nostamista ruoan rinnalle. Materiaalia opetukseen löytyy myös museon nettisivuilta.

Tarkassa kontrollissa

Sata vuotiaan Suomen juomahistoria alkaa kieltolailla, joka tosin ainoastaan piilotti alkoholin näkyvistä. Suosittu juoma oli niin sanottu kova tee, joka valmistettiin sekoittamalla teehen pirtua ja sokeria. Pirtua sekoitettiin myös kahviin, kaakaoon ja Pommaciin. Ravintolat tiesivät, että asiakkaat hakeutuisivat toisaalle mikäli alkoholia ei olisi ollenkaan tarjolla. Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyssä jännittävimpiä kohtia on koputella A. Niskan oven takana ja selvittää, miltä salakuljettajat näyttivät.

Kieltolain valvonta tuli kalliiksi valtiolle ja kun kansa sitä vastusti, niin päädyttiin valtion kannalta edullisempaan ratkaisuun eli valtion monopolimyymälän, Alkon avaamiseen vuonna 1932. Se toi varoja valtion kassaan ja valvontaa pystyttiin jatkamaan Alkon toimesta.

Kieltolain ajan päätyttyä kiellettiin ravintoloilta baarijakkarat tiskien edessä. Cocktailien tarjoiluun piti ravintoloiden etukäteen hakea lupa. Luvassa kerrottiin tarkalleen, mitä sekoitukseen laitettiin ja juoman nimi. Uusia juomasekoituksia ei siis keksitty tai ainakaan tarjoiltu lennosta. Tarjolle tuli myös Alkon itsensä pullottamia cocktaileja eli viinakkeita, joita löytyy jo vuoden 1934 hinnastosta. Näköispainoksen siitä voi tilata museolta myös koululle.

Sota-aikana viljasta oli pulaa. Esimerkiksi niin sanottua tikkuviinaa valmistettiin selluliemeen jääneistä puunsokereista. Myös cocktailien reseptiikkaa jouduttiin muokkaamaan, kun ulkomaantuonti vaikeutui ja raaka-aineiden hinnat nousivat. Alkossa ostoksia alkoi tarkistamaan ostajaintarkkailija, joka otti puhutteluun liian suuria määriä ostavat asiakkaat. Ravintoloisssa kiertäneet tarkastajat antoivat erilaisia huomautuksia rikkeistä (https://www.youtube.com/watch?v=-d-twFmYn7k). Kieltolaki ja sota-aika veivät suomalaisten juomatottumuksia väkevämpien alkoholien suuntaan.

Olympialaisista alkaa vapautuminen

Helsingin olympialaisiin (v. 1952) esiteltiin kotimainen juomasekoitus eli Long drink, jonka tarkoitus oli helpottaa baarimestarien työtä kiireisenä aikana. Lonkerosta tuli suosittua välittömästi. Myös anniskelu tiskiltä baarituoleille sallittiin. Alkon valikoiman kasvaessa kansainvälisten klassikkodrinkkien rinnalle kehitettiin yhä enemmän kotimaisia sekoituksia. Voittipa suomalainen ensimmäistä kertaa drinkkien sekoittamisen maailmanmestaruuden Cardicas-drinkillään (Yle https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/01/cocktail-kilpailut-v1956).

Suomalaisten juomatottumuksia alettiin ohjata miedompaan suuntaan laskemalla viinien ja oluiden hintoja ja korottamalla väkevien juomien hintoja. Myös alkoholin annoskokoja pienennettiin. Kotimaista tuotantoa piti suosia ja siihen vaikutettiin vaatimalla että niitä oli tarjolla aina edullisemmalla hinnalla kuin vastaava drinkki maahantuoduista alkuperäispullotetuista alkoholeista valmistettuna. 1960-luvun kokeilu mahdollisti olutravintoloiden perustamisen pitkästä aikaa myös maaseudulle. Naisia ei oltu laskettu ravintoloihin ilman miesseuraa, mutta Alkon uusi julkilausuma totesi, ettei yksinäinen nainen heikennä ravintolan tasoa.

Kiertävä voileipä jäi historiaan

Jos ravintolassa joi alkoholia, niin samalla oli otettava myös jotain syötävää. Ainoan poikkeuksen olivat tehneet cocktailit. Muiden juomien osalta säännöstä päästiin lopullisesti eroon vasta 1980-luvulla. Museon näyttelyssä ajankuvaa antaa englantilaistyyppinen Big Ben -baari Lahdesta. Vuosikymmenen loppua kohden sai tilata myös seisten baaritiskiltä ja kulkea ravintolassa lasi kädessä. Nelosoluen sijaan tilattiin entistä useammin miedompaa keskikaljaa eli kolmosolutta.

Nousukausi kasvatti kysyntää ja anniskeluravintoloiden määrä kasvoi nopeasti. Tuli myös erityyppisiä ja rennompia ravintoloita ja lapsia alettiin nähdä entistä useammin asiakkaina. Monet uutuudet omaksuttiin Ruotsin laivoilta, koska niillä oltiin vapaampia sääntelystä. Esimerkkinä mainittakoon 1990-luvun hittidrinkki, salmiakkikossu.

EU:n myötä alkoholi vapautui Alkon valvonnasta. Oluen ja lonkeron rinnalle tulivat siiderit. 2000-luvulla maailma hullaantui kuohuviineistä ja Suomi seurasi perässä. Tämän päivän trendejä ovat ginit ja pienpanimoiden oluet.
Ammenna ideoita museon kokoelmista

Hotelli- ja ravintolamuseon digitoituja kokoelmia julkaistaan Finna-palvelussa (hrm.finna.fi). Esimerkiksi hakusanoilla juomalistat ja baarit löydät paljon aineistoa aiheen käsittelyyn. Lisäksi museon äänimateriaaleista löytyy haastatteluja. Muutama kuten Alkon ostajaintarkkailija löytyy verkosta https://www.hotellijaravintolamuseo.fi/nayttelyt/verkkoaineistot/tarinat/

Teksti: Merja Nummi, kuvat: Hotelli- ja ravintolamuseo

Jaa somessa.

Jätä vastaus