Oppilaiden osallisuus ja kouluruokailu – miksi osallistavilla toimenpiteillä on väliä?

0

Vuonna 2016 käytäntöön jalkautuneessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa ruokakasvatus on ensimmäistä kertaa oma kokonaisuutensa. Kouluruokailua korostetaan oppilaiden ja opettajien yhteisenä asiana, joka luo ja lisää yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisemmän kouluruokailun taustalla piilee ajatus osallisuuden, kouluviihtyvyyden sekä tasa-arvon edistämisestä.

Nuorten osallisuus ja osallistuminen kouluympäristössä korostuu ajankohtaisena ja entistä tärkeämpänä asiana niin uudessa opetussuunnitelmassa kuin yleisessä keskustelussa. Jo lainsäädäntö velvoittaa siihen, että lasten ja nuorten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Osallisuuden lisääminen nuorten keskuudessa voidaan nähdä terveyden edistämisen toimenpiteenä, johon vastaavasti liittyy myös samankaltaisia ongelmakohtia ja kysymyksiä. Esimerkiksi nuorten keskuudessa heikompi sosioekonominen asema on yhteydessä alhaisempaan osallisuuden asteeseen sekä huonompaan terveyteen.

Osallisuus itsessään on monitahoinen käsite, jolla yleisesti ymmärrettynä tarkoitetaan tunnetta siitä, että ihminen kokee kuuluvuutta johonkin yhteisöön. Tämä puolestaan ilmenee muun muassa yhteisön jäsenten välisenä arvotuksena ja mielipiteiden huomiointina. Osallisuudella on eri tasoja, ja toteutuessaan osallisuus voi olla lapsille ja nuorille voimaannuttava kokemus ympäristöstä, mikä tukee oppilaiden terveyttä, oppimista ja yksilöllistä kehitystä.

Osallistavat toimenpiteet kouluympäristössä

Jyväskylän yliopistoon tehty pro gradu -tutkielmani (2016) tarkasteli osallisuutta ja kouluruokailua osallistamisen kokemuksen, vaikutusmahdollisuuden kokemuksen ja osallisuuden asteen näkökulmista. Tutkielmassa hyödynnettiin Nuorten Akatemian vuonna 2015 Oma Valinta -projektin tiimoilta keräämää aineistoa, joka koostui 305:stä 6. – 9.-luokkalaisesta oppilaasta.

Tutkielman tulokset antoivat viitteitä siitä, että oppilaiden vahvaksi arvioima osallistamisen kokemus ja mielipiteiden huomiointi koulussa oli yhteydessä vahvempaan osallistumiseen kouluympäristössä. Käytännössä tämä antoi siis vihiä siitä, että oppilaiden rohkaisu mielipiteiden ilmaisuun lisää todennäköisyyttä siihen, että oppilas osallistuu konkreettisesti enemmän esimerkiksi koulutyön ja oppituntien järjestelyn suunnitteluun.

Tutkielmassa vaikutusmahdollisuuksilla mitattiin sitä, kokivatko oppilaat pystyvänsä vaikuttamaan kouluympäristössä kouluun liittyviin asioihin. Myös vahvaksi koettu vaikutusmahdollisuus oli yhteydessä vahvempaan osallisuuden asteeseen, mikä noudattelee aikaisempia havaintoja siitä, että vaikutusmahdollisuutensa hyviksi kokevat yksilöt ovat myös motivoituneempia toimimaan (Rouvinen-Wilenius & Koskinen-Ollonqvist 2011).

Osallisuuden ja osallistamisen merkitys kouluruokailuun

Entä sitten kouluruokailu? Tutkielman tulosten perusteella näytti siltä, että päivittäin kouluruokailuun osallistumisen todennäköisyyttä lisäävä tekijä oli oppilaan sisäinen kokemus osallistamisesta eli oppilaiden mielipiteiden huomiointi, ei niinkään oppilaan aktiivisuus kouluympäristössä muutoin.

Päivittäin kouluruokailuun osallistumisen näkökulmasta oleellista ei siis ollut se, oliko oppilas aktiivinen toimija koulussa tai kokiko hän vaikutusmahdollisuutensa hyviksi. Oppilaiden sisäinen kokemus kouluympäristössä tapahtuvasta osallistamisesta ja mielipiteiden huomioimisesta oli merkittävämpi seikka ruokailuun osallistumisen kannalta kuin se, kuinka aktiivinen oppilas on muutoin esimerkiksi oppilaskunta- tai tutortoiminnan suhteen.

Tulosten perusteella vaikuttaa siis siltä, että hyvän ilmapiirin ja kannustavan, mielipiteet huomioivan ympäristön luominen voivat potentiaalisesti edesauttaa sitä, että oppilaat osallistuvat kouluruokailuun päivittäin. Kouluruokailuun päivittäin osallistuminen puolestaan tukee oppilaiden terveyttä ja sosiaalisten suhteiden kehittymistä sekä luo paremmat mahdollisuudet ruokakasvatuksen kokonaisvaltaiselle toteutumiselle kouluympäristössä.

Pähkinänkuoressa voidaan todeta, että oppilaan myönteinen kokemus siitä, että hän voi halutessaan vaikuttaa ja häntä rohkaistaan mielipiteiden ilmaisuun lisää todennäköisyyttä sekä korkeampaan aktiivisuuteen kouluympäristössä että oppilaan osallistumista kouluruokailuun päivittäin. Huomio puhuu sen puolesta, että muun muassa ruokakasvatusta ja joukkoruokailua tulisi edelleen toteuttaa entistä enemmän oppilaiden mielipiteet huomioiden. Tämä lieneekin tulevaisuuden koulujen ja ruokakasvatuksen kehityshaaste, josta tarvitaan vielä runsaasti lisää tietoa. Parhaimmillaan kouluruokailu tarjoaa tasapainoisen aterian lisäksi myös monipuolisen oppimistapahtuman, johon panostaminen yhteistyössä kaikkien tahojen kanssa voi luoda uudenlaista kasvatuskulttuuria, yhteisöllisyyttä ja tukea oppilaiden terveyttä.

Kouluruokailusta ja ruokakasvatuksesta tehdään oppilaille houkuttelevampaa, kun oppilaiden mielipiteet huomioidaan.

Lue lisää:

Gluschkoff, T. 2016. Nuorten osallisuus ja ravitsemuskäyttäytyminen koulussa:miten osallistamisen kokemus, vaikutusmahdollisuuksien kokeminen ja osallisuuden aste ovat yhteydessä koululounaan syömiseen 6.-9.-luokkalaisten nuorten keskuudessa? Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu – tutkielma.

Nuorten Akatemia: Oma valinta – hanke. www.omavalinta.fi

Rouvinen-Wilenius, P., & Koskinen-Ollonqvist P. 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Järjestöt suunnan näyttäjinä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja, 9.
THL. Hyvinvointi ja terveyserot: Osallisuus. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus.

Teksti: Tanja Gluschkoff

Jaa somessa.

Jätä vastaus