Posthumanismi – ihmisen paluu luontokappaleeksi

0

Humanismin eteen liitetään yhä useammin etuliite post. Mitä sillä halutaan kertoa?

Humaanius viittaa ihmisrakkauteen, suvaitsevaisuuteen ja inhimillisyyteen. Moni kuvaakin itseään mielellään humanistiksi eli humaanien arvojen kannattajaksi. Humanistiseen elämänkatsomukseen on kuitenkin kohdistunut myös kritiikkiä viime aikoina.

Maailmanlaajuisen menestystietokirjan Homo Deus – A Brief History of Tomorrow (suom. Homo Deus – Huomisen lyhyt historia) kirjoittaja, historian professori Yuval Noah Harari esittää humanismissa vallitsevan ihmiskeskeisyyden yhdeksi syyksi siihen, että elämme nyt ilmastonmuutoksen aikakautta ja ekologisen katastrofin partaalla. Harari muistuttaa muun muassa, kuinka ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen lisäksi maapallon villieläinten yhteenlaskettu biomassa on pudonnut 1970 – 2012 välisenä aikana pelottavat 58 prosenttia.

Kestävyys ja ihmiskeskeisyyden ongelma

Ihmiskeskeinen näkökulma on vahingollinen, kun tarkastellaan ihmisen elämänmuotoa ja sen vaikutusta maapalloomme. Kestävän kehityksen näkökulmasta nykyisen elämäntapamme tulisi taata seuraaville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat edellytykset elää. Tästä ei ole takuita ilmastotutkijoiden mukaan.

Toisaalta kestävyydellä ei viitata vain maapallon kestävyyteen luontokappaleena. Kestävyydellä voidaan viitata ekologisen kestävyyden lisäksi myös taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Sosiaalinen kestävyys viittaa perinteisten humanististen arvojen, kuten inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon turvaamiseen ja parantamiseen. Taloudellinen kestävyys taas on riippuvaista ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tasapainosta. Kestävästi kehittyvän elinkeinoelämän tulee siis ottaa huomioon sekä luonnon että ihmisen arvo.

Luonnon ja kulttuurin rajapinnalla

Pelkkä humanismi ei siis riitä kestävän kehityksen arvoksi. Niinpä sanan humanismi eteen on lisätty etuliite post ja sisältöön aimo annos kritiikkiä ihmiskeskeisyyttä kohtaan. Posthumanismi tarkastelee luonnon ja kulttuurin rajapintaa ja ihmiskeskeistä humanismia kriittisellä otteella.

Vaikka humanismin ihmiskeskeistä ajattelutapaa kritisoidaankin, tulevat suvaitsevuus ja inhimillisyys olevaan tärkeitä arvoja, kun ilmastonmuutoksesta välillisesti tai välittömästi (ruoantuotannon ongelmien, sotien ja levottomuuksien myötä) aiheutuva muuttoliike kasvaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tutkijoiden mukaan jo lähes mahdotonta, niinpä meidän tulisikin varautua muutokseen sopeutumiseen.

Tulevaisuuden posthumaani, suvaitseva ja inhimillinen ihminen tarkastelee elämäänsä osana muita luontokappaleita, jolloin on otettava näkemyksiä sekä luonnontieteistä että humanistisista tieteistä. Siinä missä integraatiota peräänkuulutetaan peruskoulun oppiaineiden välillä, sitä tarvitaan siis myös tieteenalojen välillä.

Teksti: Kaisa Torkkeli

Torkkeli työskentelee parhaillaan tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa tehden kotitaloustieteen väitöskirjaa ruoanlaitosta kotitalouksien ruokatyönä.

Artikkeli on kirjoitettu Manchester Metropolitan Universityssä 10.-14.7.2017 vietetyn viikon inspiroimana. Summer Institute in Qualitative Research: Putting Theory to Work järjestettiin viidennen kerran. Viikon aikana oli mahdollista kuulla useiden eturivin tutkijoiden luentoja koulutuksen, taiteen, sukupuolitutkimuksen ja sosiologian alueilta. Matka toteutui Elli Sunisen ja Rachel Trobergin rahaston myöntämän matka-apurahalla.

Lähteet:
http://awsassets.panda.org/downloads/lpr_living_planet_report_2016_summary.pdf
Harari, Y.N. (2016). Homo Deus – Huomisen lyhyt historia. Bazar.
Lummaa, K. ja Rojola, L. (toim.) (2014) Posthumanismi. Eetos.

Kuva: Pixabay

Jaa somessa.

Jätä vastaus