Ruoanlaiton trampoliini

0

Millaista ruokaosaamista muuttuvassa arjessa tarvitaan ja miten opetussisällöt vastaavat tähän tarpeeseen? Ehdotamme joustavaa perustaa ruoanlaiton opetuksen jäsentämisen avuksi. Samalla kirjoitamme auki sitä hiljaista tietoa, jonka varassa moni opettaja jo kehittää omaa opetustaan.

Raamit: aika ja raha

Resurssien rajallisuus ja aikapula ovat tuttuja pulmia jokaisen opettajan arjessa. Jatkuvat valinnat, mitä otetaan mukaan opetukseen, mitä karsitaan opetuksen ulkopuolelle, ovat osa opettajan työtä. Ruoanlaiton opetukseen liittyvien sisältöjen kirjo on valtava eikä aikaa erilaisten vaihtoehtojen pohtimiselle tai uudenlaisten kokeilujen vaatimalle taustatyölle ole aina riittävästi. Moni kotitalousopettaja kamppailee myös ruoanlaittoon käytössä olevan budjetin kanssa.

Resurssien rajallisuuden vuoksi opetuksen sisältöjen harkittu perustelu on entistäkin tärkeämpää. Se auttaa opetussisältöjen valintaviidakossa ja siten myös ajankäytön optimoinnissa sekä tarvittavan budjetin perustelussa. Opettaja luonnollisesti kehittää omaa työtään ja vastaa ajan haasteisiin niin, että opetussisällöt palvelevat erilaisia oppilasryhmiä ja muuttuvia ruoanlaiton tarpeita.

Tutkimuspohjainen trampoliini

Ehdotamme uutta jäsennystä OPS:n “S1 Ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri” -sisältöalueeseen, korostaen sen kuitenkin olevan vain yksi kolmesta kotitalousopetuksen sisältöalueesta. Ajattelemme jäsennyksellä olevan ainakin kaksi sovelluskohdetta. Ensinnäkin, sitä voi käyttää opetuksen suunnittelun eli käytännön ruoanlaiton sisältöjen valitsemisen apuna. Toiseksi jäsennystä voi hyödyntää tarvittavien resurssien perustelun välineenä. Jäsennyksessä on kolme tasavertaista kohtaa:

1. Elämänkaari ja elinikäinen oppiminen – Oppijoiden osallisuus ja ikäkauden huomioiminen

2. Arki ja kestävä tulevaisuus – Elämän perusedellytysten turvaaminen sekä itsestä ja perheenjäsenistä huolehtiminen nyt ja tulevaisuudessa

3. Ruokakulttuuri ja ruoanlaittoprosessi – Ruoan valmistaminen kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttäväksi ja syötäväksi kelpaavaksi lopputuotteeksi

Jäsennys antaa lähtökohdan opetussisältöjen suunnittelulle, mutta ei lopullisia ehdotuksia opetussisältöihin. Sen sijaan jäsennys tarjoaa trampoliinin, jota vasten omia opetussisältöjä voi pompotella. Onko suunnittelemani opetuskokonaisuus oleellinen tässä ajassa? Onko se merkityksellinen juuri tälle tai näille oppilaille nyt ja tulevaisuudessa? Mikä on juuri nyt tärkeintä ja mitä voin tällä kertaa karsia pois? Joustava jäsennys tukee opetussisältöjen suunnittelua ja perustelua muuttuvassa yhteiskunnassa.

Monitieteinen runko

Jäsennyksemme runkona on käsitys ruoanlaiton opetuksesta osana ruokakasvatuksen monitieteistä kokonaisuutta. Ruokakasvatus ammentaa sekä kasvatustieteestä, kotitaloustieteestä että ruokakulttuurin tutkimuksesta. Ruoanlaiton opetuksen sisältöjä ei näin ollen enää perusteltaisi listoina valmistettavia ruokalajeja (kalakeitto, ruisleipä, marjarahka) tai edes ruokalajien laajempien tyypittelyjen kautta (keitot, leivät, jälkiruoat), vaan ruokakasvatuksen monitieteiseen tietopohjaan nojaten.

Kasvatustieteen näkökulmasta hahmottelemamme jäsennys merkitsee kulloinkin opetettavan kohderyhmän omakohtaisista kokemuksista ammentamista pedagogisesti ja didaktisesti perustelluilla tavoilla. Kotitaloustieteen näkökulmasta korostuu edellisten lisäksi yksilön ja perheiden hyvinvointi myös tulevaisuudessa eli kestäviin ruokavalintoihin kannustaminen sekä oppiaineemme vahvuuksien eli arki- ja käytäntölähtöisyyden tunnistaminen. Ruokakulttuurin tutkimuksen alueelta tulee pohdittavaksi syötäväksi kelpaavuus tai kelpaamattomuus sekä ruoka, ruoanlaitto ja syöminen kulttuurisesti määrittyvinä ja sosiaalisesti rakentuvina tilannekohtaisina prosesseina.

Kotitaloustieteen ja -opetuksen kehittämisen näkökulmasta on tärkeää, että myös ruoanlaiton opetuksen sisällölliset perustelut ovat pohjimmiltaan tutkimusperustaisia. Edellä kuvattu jäsennys – ruoanlaiton trampoliini – tarjoaa yhden vaihtoehdon ruoanlaiton opetussisältöjen tutkimusperustaisuuden vahvistamiselle.

Sanoista tekoihin

Esittelemämme jäsennyksen avulla ruoanlaiton opetusta voidaan perustella aiempaa syvällisemmin. Tiedeperustainen, mutta joustava jäsennys mahdollistaa opetussisältöjen jatkuvan kehittämisen ihmisten arkisten käytäntöjen muuttuessa. Samalla se kiinnittää ruoanlaittotaidot ruokakasvatukseen, jossa yhdistyvät kasvatustiede, ruokakulttuurin tutkimus sekä kotitalous oppiaineena ja tieteenalana.

Joustavan jäsennyksen varaan voi edelleen rakentaa konkreettisempia opetussisältöjä. Ne voivat nojata esimerkiksi perusohjeisiin (esim. hiivaleipätaikina tai keiton peruskaava), perinteisiin ruokalajeihin tai oppilaiden omakohtaisista kokemuksista kumpuaviin ruokalajivaihtoehtoihin. Tekniset ruoanlaittotaidot (esim. kokonaisen kalan fileointi tai säilöminen) ovat tärkeitä, mutta niiden valikoitumisen opetussisältöihin tulisi pohjautua ruokalaji-, raaka-aine-, tai taitolistauksia syvällisempään ymmärrykseen niiden sovellusarvosta. Teknisten taitojen merkityksiä osana oppijoiden arkea voi pohtia ja pompotella suhteessa esittämäämme kolmiosaiseen jäsennykseen.

Ruokalajilistauksiin nojaavista ruoanlaiton opetuksen perusteluista luopumista tukevat myös tutkimustulokset. Ne ovat osoittaneet, että ruoanlaittotaitojen ja oleellisten ruokalajien luettelointi on haastavaa, sillä taidot ovat lähes aina vallitsevaan kulttuuriin ja aikakauteen sidonnaisia – ja siksi myös alati muuttuvia. Tämän päivän taitavuus voi olla tulevaisuudessa epäoleellista hifistelyä. Opetussisältöjen jatkuva kehittäminen ja niistä keskustelu on välttämätöntä. Odotammekin mielenkiinnolla, mitä ajatuksia artikkeli herätti. Lähetä palautetta osoitteeseen: kristiina.janhonen@nuorisotutkimus.fi.

Kirjoittajat


Kristiina Janhonen
KT, tutkija (Ruokakasvatus), Nuorisotutkimusseura
kristiina.janhonen@nuorisotutkimus.fi

Kaisa Torkkeli
kaisa.torkkeli@helsinki.fi

Jaa somessa.

Jätä vastaus