Syödään yhdessä – Puurobaari kotitalousluokassa

0

Ainedidaktinen kehittämisprojekti toteutettiin kahdessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa peruskoulussa huhtikuussa 2017. Kehittämisprojektin teemaksi valittiin yhdessä syöminen, sillä se on yksi Suomi 100 -juhlavuoden keskeisiä kärkihankkeita. Tavoitteena oli yhdessä syömisen merkityksen korostaminen Suomi 100 -hengessä.

Yhdessä syömisen merkitystä on tutkittu paljon ja sen hyödyistä on lukuisia todisteita. Yhdessä syömisen on todettu vaikuttavan positiivisesti niin yksilön terveyteen kuin elämän hallintaan. Opetuskokeilu ilmoitettiin myös mukaan Syödään yhdessä -hankkeeseen, jossa kotitalousopettajaopiskelijoiden lupauksena oli rakentaa puurobaari ja edistää syödään yhdessä –ajattelua kotitalousopetuksessa.

Tavoitteena oli saada oppilaat pohtimaan yhdessä syömisen merkitystä heidän omassa elämässään. Opetuskokeilun taustalla vaikutti vahvasti sosiokulttuurinen oppimiskäsitys, jossa yhdessä tekeminen ja oppiminen sekä yhteisön merkitys korostuvat. Myös uusi perusopetuksen opetussuunnitelma kehottaa toiminnallisuuteen ja vuosiluokat ylittävään yhteistyöhön. Opetuskokeilussa pyrittiin edistämään osallistavaa ja vuorovaikutteista pedagogiikkaa sekä lisäämään oppilaiden aktiivisuutta, motivaatiota ja vastuullisuutta. Tutkivan oppimisen mukaisesti tavoitteena oli, että oppilaat syventävät ja jakavat aikaisemmin oppimaansa mahdollisimman paljon projektin suunnittelun ja toteutuksen aikana.

Projektin tavoitteet olivat kummassakin koulussa samat, mutta toteutukset hieman erilaiset. Koulussa A puurobaari toteutettiin yhden 7. luokan kotitalouden opetusryhmän kanssa ja puurobaarin toteuttamisessa olivat mukana kaikki kyseisen peruskoulun 7. luokan kotitalouden ryhmät. Ryhmät valmistelivat etukäteen omilla kotitalouden opetuskerroillaan puurobaarin tarjoiluja sekä tekivät muita esivalmisteluja. Edeltävillä opetuskerroilla käsiteltiin kaikissa 7. luokan ryhmissä myös syödään yhdessä -teemaa ja puurojen sisältämiä hiilihydraatteja ravitsemusnäkökulmasta.  Puurobaariin kutsuttiin yhden 6. luokan oppilaat ja syödään yhdessä teeman mukaisesti 6. Luokkalaiset söivät puurobaarin antimia yhdessä 7. luokkalaisten kanssa. Samalla 7. luokkalaiset esittelivät heille kotitalouden opetusta ja kotitalousluokkaa sekä kertoivat yhdessä syömisestä ja yläkoulun mukanaan tuomista muutoksista.

Koulussa B opetuskokeilu toteutettiin yhden 7. luokan kanssa ja oppilaat kutsuivat kanssaan ruokailemaan koulun 1. luokkalaiset. Puurobaaria edeltävällä opetuskerralla oppilaiden kanssa keskusteltiin Syödään yhdessä -teemasta ja käytiin läpi juhlaetiketin perusteita ja sitä, miten oppilaiden tulisi käyttäytyä Puuronbaarin isäntinä ja emäntinä. Oppilaat suunnittelivat yhdessä puurobaarin tarjoiluja sekä valitsivat joukostaan juhlavastaavat. Puurobaarin toteuttamispäivänä yksi opetustunti käytettiin työnjakoon, puurojen ja lisukkeiden valmistamiseen, noutopöydän rakentamiseen sekä puurobaaritilan järjestelyyn ja koristeluun. Vieraiden saapuessa juhlavastaavat ottivat 1. luokkalaiset vastaan kotitalousluokan edustalla ja ohjasivat vieraat puurobaariin. Opetusharjoittelijat toivottivat yhdessä juhlavastaavien kanssa vieraat tervetulleiksi ja heille kerrottiin tilaisuuden tarkoituksesta sekä ohjelmasta. Ensimmäisen luokan oppilaat ottivat puurobaarista puuroa ja lisukkeita ja juhlavastaavat ohjasivat heidät ruokailutilaan. Pöytiin asetuttiin siten, että puurobaarin järjestäjät, vieraat sekä paikalla olevat aikuiset istuivat pöydissä sekaisin. Olimme 7. luokkalaisten kanssa sopineet juhlaetikettiä läpikäydessämme, että he pitävät yllä keskustelua ruokapöydissä. Ruokailun ohessa kaikkia osallistujia pyydettiin kirjoittamaan pöydillä oleviin post it -lappuihin, miltä yhdessä syöminen tuntui ja liimaamaan ajatuksensa seinällä olevaan posteripohjaan.

Opetuskokeilut onnistuivat molemmissa peruskouluissa hyvin ja asetetut tavoitteet saavutettiin. Humanistisen ja sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen valinta mahdollisti laajemman vastuunjaon ja suunnittelun vapauden oppilaille. Oppilaiden osallistaminen näkyi oppilaista kumpuavana motivaationa ja oli projektin toteutumisen ja oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö taustalla vaikuttaisi opetusharjoittelijoiden huolellinen opetuskertojen suunnittelu, sillä projektipäivän tilanne oli kaikille osapuolille uusi. Oppilaiden oma asenne ja vastuunkanto jopa yllätti opetusharjoittelijat ja opetti, että oppilaiden puolesta ei kannata tehdä kaikkia päätöksiä valmiiksi, vaan he ovat hyvin itseohjautuvia, mikäli opettaja uskaltaa luovuttaa vastuutaan oppilaille.
Opetuskokeilua helpotti se, että opetusharjoittelijoita oli useampi luokassa samaan aikaan. Projektin toteuttaminen yhdellä opettajalla on mahdollista, mutta se vaatii pidempää pohjustusta ja ajanjaksoa sekä hyvää oppilastuntemusta. Mieluiten toteutus kannattaisi suunnitella oppiainerajojen yli, yhteistyössä toisen luokka-asteen ja opettajan kanssa.

Opeta toisin – Kotitalous 2.0 päätösseminaarissa Siltavuorenpenkereen Minerva-torilla kerroimme kuulijoille siitä, miten hyvä valinta puuro on lähtökohdaksi tällaiselle projektille muunneltavuudessaan ja siinä, kuinka helppo se olisi yhdistää ilmiöpohjaisessa opetuksessa muihin oppiaineisiin. Lisäksi saimme kommentteja siitä, että toteutus mukailee uutta opetussuunnitelmaa. Keskustelua heräsi myös toteutuksen muunneltavuudesta ja siitä, että puurobaarin voisi toteuttaa ulkona säiden salliessa.

Puuro-baari opetuskokeilun raportti löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/kotitalouspedagogiikka/files/2017/05/Syödään-yhdessä-puurobaari.pdf

Teksti: Kaisa Leino, Ina Söderström, Anne Malin ja Päivi Palojoki
Kuva puurolautasesta: Pixabay / 982264

Jaa somessa.

Jätä vastaus