Taiten tulevaisuuteen!

0

Kesän aikana matkustimme asuntovaunulla eri puolella Suomea. Matkalla oli aikaa lueskella ja yksi matkalukemisiani oli Liisa Haverisen teos ”Johdatus kotitalouden taitopedagogiikkaan -kertomukset kotitalousopetuksen hiljaisen tiedon tulkkina”.

Olen vuosien varrella pohtinut samoja asioita, jota Liisa pohtii tutkimuksessaan. Millaisia taitoja tämän vuosituhannen nuoret tarvitsevat arjen hallintaan? Miten toteutan opetustani, jotta oppilaani saisivat positiivisia kokemuksia kotitaloudentaitojen harjoittelutilanteissa? Pohdin myös sitä, miten minä opettajana saisin jaettua nuorille niitä tietoja ja taitoja, kokemuksia ja tuntemuksia, joista itse olen rakentanut omat taitoni. Taidot toki kasvavat ja kehittyvät, mutta olennaisen ja asioiden merkityksen löytäminen kaiken sälän keskeltä vaatii kokemusta, aikaa ja armollisuutta hyväksyä itsensä ihmisenä ja opettajana.

Yhdyn yhä voimakkaammin Liisan toteamukseen, että lapsilla ja nuorilla on useimmiten hyvin vähän kokemusta taitojen oppimisesta kotona. Tämän me kotitalousopettajat olemme huomanneet ja se konkretisoituu varsinkin näin alkusyksystä, kun uudet seiskaluokkalaiset tulivat opetukseen. Yksinkertaiset taidot, kuten astianpesukoneen täyttäminen, pöydän pyyhkiminen saati lattian lakaisu ovat monille nuorille ihan outoja asioita. Mittaaminen, puuron keittäminen jne. opetellaan osan kanssa ihan kädestä pitäen, kun osa oppilaista haluaisi leipoa kääretorttua tai tehdä hampurilaisia. Kodissa tehtävät askareet eivät ole itsestään selvyys kaikille nuorille, vaikka monien taitojen opettaminen ja vahvistaminen kuuluisi kodin tehtäviin. Tänä syksynä jälleen kerran huomaan, kuinka tärkeäksi ja haastavammaksi kotitaloustaitojen opettaminen koulussa on tullut.

Taitoja opetettaessa ei kehitetä vain yksittäisiä asioita, vaan tavoitteena on nuoren persoonallisuuden monipuolinen kehittäminen. Koulun yhteiset projektit ja käytännölliset tehtävä kehittävät nuoren ongelmanratkaisutaitoja, suunnittelutaitoja, vuorovaikutustaitoja ja päätöksentekoa. Yhdessä tutkien ja kehittäen oppilaat saavat kokemuksia ja tuntemuksia eri taide- ja taitoaineiden, sekä muiden oppiaineiden eri ilmiöistä ja niiden yhdistämisestä arkielämään.

Kirjaa lukiessani pohdin uusien opetussuunnitelmien sisältöjä. Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, oppiainerajat ylittävä yhteistyö, on opetussuunnitelmien tekoprosessissa täysin unohdettu. Puheissa ainerajat ylittävän yhteistyön merkitys korostuu ja sisältöjen suunnittelu jää kunnille. Toki näinkin on hyvä toimia, mutta muuttaako uusi opetussuunnitelma opetusta? Teemmekö yhtään enempää yhteistyötä toisten oppiaineiden kanssa kuin nykyisinkään?
Asian koin ihan konkreettisesti, kun järjestämme kaikkien taide- ja taitoaineiden opettajajärjestöjen yhteisiä päiviä Riihimäelle. Tärkeää olisi arvostaa kaikkia taitoja. Mikään taito ei ole keneltäkään poissa, vaan jokaista taide- ja taitoainetta tarvitaan nuoren kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta. Tärkeää olisi saada nuori innostumaan ja motivoitumaan kehittämään omia taitojaan monipuolisesti.

Suomen taito- ja taideaineiden opettajajärjestöjen liitto – STAILI ry:n järjestämien valtakunnallisten syyspäivien nimenä on Taiten tulevaisuuteen. Mielestäni taiten kuvaa kotitalousopetusta hyvin, sillä taiten tarkoittaa mm. taitavasti ja harkiten.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi yhteisöllisyyden syyspäiville, nyt on mahdollisuus tehdä jotain täysin erilaista yhdessä.

Syksyn aurinkoisia päiviä odotellessa,
Anneli Rantamäki
anneli.rantamaki@riihimaki.fi

Jaa somessa.

Jätä vastaus