Tarina Mattilan talosta koskettaa meitä kaikkia

0

Kotitalouslehden pitkäaikainen päätoimittaja Auli Eho on saattanut paikallis- ja sukututkimuksensa tulokset tarinan muotoon käyttäen kertojana vaarinsa isoäitiä Kristiina Juhontytär Eskeliniä. Hieman mielikuvituksella höystettynä suvun tarinat on sidottu mukavaksi kirjaksi, joka kattaa mielenkiintoisen ajan Suomen historiassa faktaopuksia mehevämmässä muodossa.

Kirja kertoo juurevasta uusmaalaisesta talonpoikaissuvusta Kristiina Juhontytär Eskelin silmin. Hän eli pitkän ja hyvän elämän (1811 – 1901) Mattilan talon emäntänä Keravalla.

Kristiinan kerronta liittyy voimakkaasti oman perheen vaiheisiin, jotka heijastelevat suuria yhteiskunnallisia muutoksia niin paikkakunnalla kuin

valtakunnallisesti.

Teollistuminen koskettaa, kun höyryhevoselle etsitään ratalinjaa Helsingistä Hämeenlinnaan läpi tilan maiden. Puhelinlinjat vedetään muutama vuosi myöhemmin pitkin radan vartta ja telefoonia kokoonnutaan ihmettelemään koko perheen voimin. Nälkävuodet ajavat kaikkialla epätoivoiset ihmiset liikkeelle ja Mattilan tuvassakin riittää leivän kysyjiä. Kun emäntä jo taloon tullessaan oli päättänyt, että kukaan ei talosta nälässä lähde, niin omakin väki joutui kokemaan yhteisen kohtalon hätäleivän muodossa.

NAISASIAA JA KANSALLISTA HERÄÄMISTÄ
Keisari Aleksanteri II antaa maalaiskuntien itsehallintoa koskevan asetuksen, jonka mukaan kunta ja seurakunta erotetaan toisistaan. Kansanopetus, sairaan- ja vaivaishoito sekä lainajyvästö ja järjestyksenpito siirtyvät kuntien vastuulle. Kristiina seuraa kunnan asioita poikiensa kautta, jotka ovat aktiivisia kunnan asioissa. Tyttöjen kouluttaminen, yksityiskoulut ja naisasialiikkeen herääminen saavat Kristinan miettimään tyttöjen ja naisten tulevaisuutta nähdessään omien poikiensa vanhanaikaisuuden.

Maatalouden muutokset ajavat osan suvusta etsimään parempaa osaa uudelta mantereelta ja kansallinen herääminen kielikeskusteluineen on totta myös Mattilan tuvassa. Mukana eletään routavuodet, sortokausi, jolloin maa yritettiin venäläistää ja sen vastarinta. Juuri Mattilan talossa Sibeliukset olivat vuokralla 1899–1902 ja siellä Sibelius sävelsi Finlandian, joka nousi sortokauden vastarinnan vahvaksi tunnukseksi.

UUSMAALAISTA RUOKAPERINNETTÄ
Kirjailijan koulutus, kotitalousopettaja, näkyy kirjassa runsaana kerrontana uusmaalaisesta ruoka- ja kestiperinteestä. Oman, elämän läheisen sävynsä kirjalle antaa se, että kirjan kertoja-minä Kristiina puhuu tuusulanmurretta, joka on lähes jo kadonnut.

Kirjailija on koonnut kirjan loppuun murre- ja ruokasanaston, laajan luettelon kirjassa esiintyvien talojen asukkaista, kuvauksen Sibeliuksen sukujuurista sekä listan tärkeistä vuosiluvuista.

Kirjailijalta ilmestyi aiemmin toinen paikallishistoriaan liittyvä kirja ”Perttilä, talo kylän laidalla”. Se kertoo Perttilän tilan 175-vuotisesta historiasta, ensimmäisten omistajien eli Bertinien suvun traagisista kohtaloista ja seuraavasta isännästä kenraali Paavo Talvelasta. Kirjassa seurataan lisäksi lähinaapureita Paloheimojen Kallio-Kuninkalasta (nyk. toimii Sibelius-Akatemian kurssikeskuksena) ja Hjeltien Linnamäen huvilasta, jossa toimi myöhemmin kokoomusnuorten Snellman-opisto.

Perspektiiviä nykyiseen kouluruokakeskusteluun tuo tässä kirjassa esiintyvä Järvenpään – Tuomalan kansakoulun opettaja Maija Pohjanpalo, joka oli Koulukeittoyhdistyksen voimahahmoja. Lisäksi kirjassa on lähes 30 vanhaa uusmaalaista reseptiä ja joitakin vanhoja sananparsia. •

Molempia kirjoja voi hankkia verkkokaupasta (www.mediapinta.fi), tilaamalla Suomalaisesta kirjakaupasta tai suoraan itse kirjailija Auli Eholta, auli.eho@kolumbus.fi, 050 375 5969, Linnaistenkuja 6, 04400 Järvenpää.

Teksti: Riitta Cederberg

Jaa somessa.

Jätä vastaus