Tervetuloa töihin!

0

Suurin osa meistä opettajista sai sähköpostilla kutsun saapua aloittamaan uutta lukuvuotta. Ennen kutsua odotettiin kirjepostina ja joillekin tämä suodaan edelleen. Sähköistyminen on nykyaikaa, niin opettajan työssä kuin oppilaiden arjessa.

Syksy käynnistyy kunnissa ja kouluissa pohdiskellen, mitä muutoksia opetuksessa tulee tapahtumaan varsinkin, kun opetuksesta leikataan monissa kunnissa tuntuvasti. Sähköistyminen ja sen mukana kunnolliset tieto- ja viestintäteknologian käytön mahdollistavat laitteet tulisi olla vähitellen kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden tavoitettavissa. Kuitenkaan tämä ei ole mahdollista kaikissa kotitalousluokissa. Miten sitten toteutetaan uuden opetussuunnitelman ideaa tieto- ja viestintäteknologiasta, jonka tulisi olla olennainen osa monipuolista oppimisympäristöä? Tieto- ja viestintäteknologian avulla tulisi vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja yhteisöllisen työskentelyn taitoja sekä tukea oppilaiden henkilökohtaisia oppimispolkuja. Miten näitä uusia juttuja opettaja ottaa käyttöön, kun kotitalousluokassa on vain piirtoheitin? Toki suurimmalla osalla oppilaista on omia tietoteknisiä laitteita ja niitä voidaan käyttää oppimisen tukena huoltajien kanssa sovitulla tavalla, mutta pitääkö opettajan itse hankkia itselleen omat laitteet koulutyöhön, kun kunnalla ei ole rahaa niitä hankkia?

Opetussuunnitelmatyö on kiihkeimmillään ja valmista pitäisi olla syksyyn 2016 mennessä. Työtä ja pohdittavaa siis riittää tulevana lukuvuotena. Kesäkoulutuspäivillä Riihimäellä opettajat alkoivat innokkaasti suunnitella omaa kunnan tai koulun OPS-työtä.

Tärkeää OPS-työssä on opettajan aktiivinen mukana oleminen. Opetussuunnitelma on jokaisen opettajan työkalu, perusta, jolle opetus rakennetaan. Opetussuunnitelma herää henkiin opettajan käsissä jokaisessa koulussa vähän eri tavalla, koulukohtaisesti tehtyjen pedagogisten suunnitelmien ja linjausten pohjalta. Uuden opetussuunnitelman perusteiden lähtökohtana on koko koulun muuttuva rooli oppivana yhteisönä. Tänä syksynä moni opettaja harjoittelee oppilaiden kanssa tavoitteiden tekemistä. Monissa oppiaineessa oppilaat ”joutuvat” pohtimaan omia tavoitteitaan ja välillä tuntuu, etteivät he aina oikein ymmärrä, miksi niitä tavoitteita pohditaan.

Meille kotitalousopettajille haastetta tuo ainemäärärahojen pieneneminen kuntien tiukkojen säästötoimenpiteiden leikatessa opetuksesta. Määrärahat tuntuvat pienenevän samaan tahtiin kuin ruoan hinta nousee. Yhä vähemmällä rahalla pitäisi hankkia laadukkaita, kotimaisia, lähellä tuotettuja raaka-aineita. Täytyy myöntää, että opettajalta vaaditaan välillä kekseliäisyyttä selviytyä lukuvuodesta, niin että tavoitteet täytetään. Joka oppitunnilla ei ruokaa tarvitse tehdä, mutta mielestäni ruoka on hyvä pedagoginen väline eri asioiden opetuksessa. Toisaalta vaihtoehtoja aina löytyy ja tärkeintä on kuitenkin laadukas ja monipuolinen opetus.

Suurin haaste meille opettajille on ajatuksen muuttaminen sisällöistä tavoitteisiin. Miten me rakennamme opetuksemme oppilaslähtöiseksi, ajanmukaiseksi, mielekkääksi, vahvistamme oppilaiden sosiaalisia kykyjä, edistämme oppimisen taitoja? Miten löydämme opetukseemme tärkeät ydinasiat?

Opettajan toimintakulttuuri on haasteen edessä. Minkälainen on minun opettajuuteni ja olenko valmis ottamaan haasteen vastaan?

Hyvää syksyä ja intoa OPS-työhön!
Anneli_nimmari

Jaa somessa.

Jätä vastaus