Tutkimuksen kohteena pienen koululaisen itsenäinen iltapäivä

0

Pienen koululaisen ja työssäkäyvän vanhemman aikataulujen yhteensovittaminen on monille lapsiperheille suuri haaste. Sinisaaren pro gradu -tutkimus yhdistää ajankohtaisia teemoja työn ja perhe-elämän yhdistämisen, arjen taitojen hahmottamisen ja opettamisen sekä perheen digitalisoitumisen aloilta.

Huhtikuussa 2017 tarkastetussa pro gradu -tutkimuksessa 14 työssäkäyvää vanhempaa kertoi kokemuksiaan siitä, miten iltapäivätoimintaan osallistuminen näkyi perheen arjessa ja miten lapsen iltapäivän vietto organisoitiin, kun iltapäivätoimintaa ei enää ollut käytettävissä. Vanhempien mielipiteissä nousi vahvasti esiin että, iltapäivätoimintaan osallistumisen ajan lapsi on turvassa, koska hän on aikuisen valvonnassa. Tieto siitä, että lapsi on turvassa vaikuttaa rauhoittavasti vanhemman työpäivään ja omien menojen aikatauluttamiseen, lapsen perustarpeet tulevat tyydytetyksi ja lapsen sosiaaliset taidot vahvistuvat tutussa kouluyhteisössä. Parhaassa tapauksessa lapsi löytää iltapäivätoiminnan yhteydestä itselleen mieluisan harrastuksen, jolloin perheen yhteisen ajan koittaessa on lapsen tarve olla kavereiden kanssa ja harrastaa jo hoidettu. Näin perheen yhteisestä ilta-ajasta tulee vähemmän aikataulutettu ja kiireinen.

Ensimmäisten kouluvuosien aikana lapsilla on mahdollisuus osallistua lakisääteiseen iltapäivätoimintaan ja näin viettää koulupäivän jälkeen aikaa valvotusti. Viimeistään toisen kouluvuoden päättyessä ovat perheet kuitenkin uudenlaisessa työn ja perhe-elämän yhdistämisen käännekohdassa. Angloamerikkalaisten maiden perinteen mukainen koulupäivään kiinteästi liittyvä harrastustoiminta nousi tutkimuksessa esiin monessa yhteydessä, koska vanhemmat toivoivat harrastustoimintaa lasten iltapäiviin iltapäivätoiminnan päätyttyäkin. Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiset laaja-alaisen osaamisen, erilaisten oppimisympäristöjen ja työtapojen monipuolisuuden sekä opettamisen eheyttämisen tavoitteet puhuvat myös koulun laajenevasta tehtävästä. Harrastustoiminnan tuominen osaksi koulupäivää voisi avata monia mahdollisuuksia.

Lapsen itsenäistä iltapäiväaikaa arvioitaessa aineistosta nousi esiin vanhempien välinen yhteistyö sekä toiveena että käytäntönä. Vanhemmat järjestivät lapsille yhteisiä harrastuksia tai pienen kaveripiirin yhteisiä iltapäiväporukoita, joissa iltapäiväaikaa vietettiin. Osa vanhemmista järjesteli työaikoja ja työvuoroja lyhentääkseen lapsen yksin viettämää aikaa ja toisilla apuun tulivat isovanhemmat. Etukäteen yhteisten sääntöjen luominen kotona, kaveripiirissä ja joissain tapauksissa myös koulun piirissä, helpotti niin vanhempien kuin lasten sopeutumista itsenäiseen iltapäiväaikaan.

Lapsen iltapäivän vieton valvonnassa ja yhteydenpidossa lapsen ja vanhemman välillä voidaan hyödyntää erilaisia modernin teknologian ratkaisuja. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millä tavoin pienten koululaisten vanhemmat hyödyntävät tällaisia mahdollisuuksia. Älypuhelimia käytettiin perheen yhteydenpitoon monipuolisesti, niin puheluiden kuin erilaisten viestisovellusten kautta. Pelialustoja ei mielletty kommunikaatiovälineiksi. Lasten puhelimen käyttöä ja viestejä seurattiin jonkin verran, samoin televisio-ohjelmien katsomista jälkikäteen tietokoneen selaushistoriasta. Vanhemmat myönsivät auliisti lasten myötä oppineensa joidenkin sovellusten käyttöä ja monet arvelivat lastensa osaavan käyttää laitteita näppärämmin kuin he itse. Sähköisten lukitusten ja muiden älykotisovellusten käytön lisääntyessä myös kodin etävalvonta on yhä yleisempää. Esimerkiksi sähköisten ovilukitusten käyttö nousi tässä tutkimuksessa esiin. Teknologian kehitys tuo käyttöön kaiken aikaa uusia sovelluksia ja laitteita. Niihin liittyy valtavasti mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, joiden äärellä on hyvä käydä eettistä pohdintaa ja keskustelua yksityisyyden rajoista perheen sisällä sekä valvojan ja valvottavan vastuista ja velvoitteista.

Teksti:
Hanna Sinisaari
Päivi Palojoki
Eila Kauppinen
Helsingin yliopisto kotitalousopettajan koulutus

Jaa somessa.

Jätä vastaus