TYYPILLISTÄ KENIALAISTA RUOKAA

0

Parvekkeelta näkyy ja sisään keittiöön kuuluu, kun kypsät maissinruo´ot rahisevat toisiaan vasten. Kaasuliedellä kiehuu vesi ja odottaa ugalin eli Kenian tavallisimman ruokalajin valmistamista. Ugali on maissipuuroa.

Ollaan alueella, jossa maaseutu ja Nairobin suurkaupunki kohtaavat, Grace Nyoron kodissa. Hän on luvannut kertoa, millaista on tyypillinen kenialainen ruoka. Tai oikeastaan Kenian suurimman etnisen ryhmän, Nairobin ympärillä Keski-Keniassa elävien kikujujen, ruoka. Grace on itsekin kikuju.

Maissijauhoista valmistettu ugali

Osoittautuu, että hän on vieläpä valmistanut kaikki päivän ateriat malliksi etukäteen. Vain ugalin teemme yhdessä.

Maissi on luotettava, kuivuutta sietävä, halpa ja hyvin säilyvä vilja.

”Myös isovanhempani laittoivat ugalia. Maissin ravintoarvoa vain on parannettu lisäämällä siihen kuivatuista kasviksista tehtyä jauhesekoitusta”, Grace huomauttaa.

Kaadamme chomamaissijauhot kiehuvaan veteen, johon ne heti imeytyvät. Kantta ei laiteta päälle – ugalin on tarkoituksin olla kuivaa! Kattilan pohjaan muodostuu pian kuori … mikä ei merkitse pohjaan palamista. Kun maissipuuro tarttuu myös padan reunoihin, on oikea aika kumota kuiva puuro lautaselle. Pohjakuori ei lähde irti vaan repeytyy – kaikki on niin kuin pitääkin!

”Lapsena aina tapeltiin rapeasta pohjakuoresta!” Grace kertoo.

Vuohesta valmistettu nyama

Hän sanoo, että maississa on paljon hiilihydraatteja ja siksi kaikki eivät halua syödä sitä lounaalla vaan vasta illalla, koska sulattaminen vaatii paljon energiaa ja alkaa nukuttaa

Avotulella grillattua lihaa

Monet kenialaiset syövät ugalia nyama choman eli avotulella grillatun lehmän tai vuohen lihan kanssa. Länsi-Keniassa, lähellä suurta Victorianjärveä elävät kansat syövät sitä tilapia-kalan kanssa.

”Uutta on, että myös maatiloilla on alettu kasvattaa tilapiaa kala-altaissa, oma isäni työskentelee kalatilalla. Nairobin keskustasta saa kalafileitä, mutta se on kallista.”

Jos Grace tulee illalla myöhään kotiin, hän valmistaa itselleen ugalia. Se on nopein mahdollinen ruoka: 10 minuuttia.

Aamupalaa syödään kuudelta. Edellisenä iltana on valmiiksi keitetty pitkää tasapaksua, kirjavarakenteista juuresta, jota kenialaiset kutsuvat nimellä arrow root sekä makeita perunota. Aamulla ne lämmitetään ja nautitaan teen kanssa. Tee on mustaa ja se keitetään runsaan maidon kera. Ja sokeria sekaan.

Kaupungeissa arrow rootia on vaikea saada ja se on kallista. Monet syövätkin sen sijaan leipää ja kananmunia. Juustot ovat uusi asia.

Miksi naapuria ei voi kutsua syömään?

Lounasaika on kello 13. Tyypillistä on nauttia silloin githeriä eli (aikaisemmin keitetyistä) pavuista ja maissista (porkkanoita ja muitakin vihanneksia voi olla joukossa) tehtyä kastiketta riisin (tai ugalin) kanssa. Vaihtoehtona voi olla voimakkaan vihreä irio: maissista, perunasta ja kurpitsan lehdistä tehty muussi. Lisäksi syödään pyöreä, iso, vehnäjauhoista tehty ja rasvassa paistettu chapati.

Suolan ohella ainoa mauste on riisiin lisättävä pilau-maustesekoitus, joka on omaksuttu Kenian intialaisväestöltä. Juuri muita ruokavaikutteita ei intialaisilta olekaan otettu. Vaikka intialaisia on elänyt Keniassa yli sata vuotta eli siitä lähtien kun britit toivat heitä maahan rannikolta Victorianjärvelle johtavaa junarataa rakentamaan, välit ovat puolin ja toisin asialliset mutta etäiset.

”Intialaisilla on omat ravintolansa, koska he eivät voi syödä meidän ruokiamme, ja meille heidän ruokansa maistuvat kitkeriltä. Minulla on intialaiset naapurit ja on sääli, ettemme voi koskaan syödä yhdessä!”

Teetä juodaan kello 16 ja samalla voidaan syödä vähän arrowrootia tai githeriä.

Grace Nyoro

Miehen täytyy saada lihaa

Päivällinen on kello 19. Viimeistään nyt syödään ugalia, lihan tai kalan kanssa. Lisäksi on vihreitä kasviksia ja kachumbaria. Kachumbari on tomaatista, sipulista ja avokadosta tehty salaatti.

”Jos ei ole varaa nyama chomaan tai kalaan, silloin syödään matumboa, sillä muuten perhe on selvästikin köyhä. Matumbo valmistetaan lehmän vatsasta ja se on ravinteikasta ja halpaa. Yleensä ostan valmiiksi leikattua lehmän mahaa ja paistan sen sipulin ja tomaatin kanssa, maustan vähän suolalla ja pippurilla. Keniassa oletetaan, että mies tuo illalla kotiin palan lihaa, vaikka vaan neljänneskilon koko perheelle. Hän saa itse siitä suurimman osan – miehen täytyy saada lihaa, niin ajatellaan, naiselle se ei ole välttämätöntä.”

Paistamiseen käytetään nykyään kookosöljyä, ennen eläinrasvaa.

Ruuan jälkeen etenkin naiset juovat mielellään teetä. Lapsille voidaan antaa lasillinen keitettyä maitoa.
”Meidän kulttuurissamme lapsille ei anneta kylmiä eikä edes huoneenlämpöisiä juomia, jotteivät he kylmety yöllä.”

Ainoa poikkeus on sunnuntait. Silloin mennään puistoon, ja vanhemmat voivat ostaa lapsille soodan eli Fantaa, Cocista tai muita virvoitusjuomia.

Pikaruokaa ja eat healthy -ryhmiä

Kaupunkien keskustoissa on nykyään jäätelö-, pizza- ja muita pikaruokapaikkoja ja ne ovat yleensä täynnä nuoria.

Grace ei niissä käy. Häntä kiinnostaa perinteinen ruoka. Sitä paitsi se on nykyään muotia.

”Kuulun useaan eathealthy-fb-ryhmään. Monet oman ikäryhmäni, 30–35-vuotiaiden, naiset ovat alkaneet itse valmistaa perinteisiä ruokia. Ravintoloissa saa ugalia ja nyama chomaa, mutta vihannekset on tilattava erikseen ja ne ovat kalliita. Minä ja monet muut naiset viemme työpaikalle omat ruuat.”

Keniassa kuten kaikkialla maailmassa valmisruuan myötä elintasosairaudet kuten sokeri-, sydän- ja verenpainetaudit ovat lisääntyneet ja lihavuudesta on tullut ongelma. Eivätkä naiset halua lihoa eivätkä sairastua. Grace käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja kerran uimassa. Keskustan hotelleissa on uima-altaita.

”Mutta omat ikäluokkani miehet syövät pikaruokaa, chipsejä ja pizzoja. Jos heillä ei ole vaimoa, he eivät edes osaa itse valmistaa perinteistä ruokaa.”

”Useimmat niistä, jotka kuolevat elintasosairauksiin, asuvat kaupungeissa. Maaseudulla vanhat ihmiset, jotka syövät mitä aina on syöty, elävät pitkään ja terveinä.”

Makeisia ei Keniassa juurikaan syödä. Yleisin makeinen on mantsaani eli munkki, mutta ei senkään päällä ole sokeria.

”Jos toimistossa joku syö keksejä, sanon: Tuo ei ole terveellistä syömistä! Itse otan joskus korkeintaan keksin tai kaksi”, Grace Nyoro sanoo.

Hän on töissä Pelastakaa Lapset -järjestössä tiedottaja-harjoittelijana.

Sitten me alamme syödä. Maistelen kaikkia Gracen valmistamia ruokia. Olen hämmästynyt. Suoraan sanoen en odottanut kummempia aterioista, joita on hädin tuskin edes maustettu. Silti ruokaa maistuu – se todella maistuu, yksinkertaisesti ja pehmeästi siltä mitä se on. Kiitos Grace, kiitos Kenia!

Teksti ja kuvat: Katri Simonen

Jaa somessa.

Jätä vastaus