Uuden edessä

0

Kotitaloutta alaluokille – mutta eihän siellä ole edes asianmukaisia tiloja! Näin on helppo ajatella.
Kotitalous – kuin elämä itse oli liittomme motto muutama vuosikymmen sitten. Kotitalouden mahdollistaminen alaluokille on aivan huikea oppimisympäristöjen avaus meille kotitalousopettajille.
Pöydän pyyhkiminen, säilyketölkin avaaminen, porkkanan kuoriminen, palsternakan tunnistaminen haistamalla, lantun raastaminen, voileivän voiteleminen, ruoan tutkiminen omien aistien avulla, sukkien peseminen käsin, lattian lakaiseminen, imuroiminen, jätteiden lajittelu kierrätyksessä, tämä on vain alku siitä kaikesta mitä voidaan listata opetettavaksi alaluokilla. Kotitalouden taitoja tarvitaan ja harjoitetaan paljon muissakin tiloissa kuin keittiössä tai kotitalousluokassa. On siis luonnollista, että kotitalouden erilaisissa tiloissa ja tilanteissa suoritettavia askareita voi myös opettaa ihan tavallisessa luokassa, kouluravintolassa, lähikaupassa, pihalla, metsässä tai torilla.
Meillä on kotitalousluokkamme ja ne tarvitaan ehdottomasti koulun yläluokkien ja lukion tuntien toteuttamista varten, mutta ei alaluokkien tunteja tarvitse yrittää sovittaa seiskaluokan muottiin! Katsotaan uudella tavalla, lähdetään seikkailuretkelle yhdessä lasten kanssa oman oppiaineemme sisällä ja tutustutaan siihen näennäisen ”niukkuuden” kautta – kun ei ole liettä tai jääkaappia tai edes kahta oppituntia aikaa. Ihmetellään itsekin mitä kaikkea voikaan tehdä sen tutun kotsan tai köksän luokan ovien ulkopuolella.
Kokeminen, itse tekeminen, harjoitteleminen – tästä en halua luopua, vaan haluan oppia taas lapsen lailla pysähtymään ja hämmästelemään mitä kaikkea omat aistit kertovatkaan ruoka-aineista, tutkia niiden tuntua, ulkonäköä, tuoksua, makua. Syksyn tunnilla voi lähteä pihalle ja metsään löytämään marjat ja sienet, poimia torilta mukaan juurekset. Tutkimiseen riittää muutama marja, suikale tai viipale maistettavasta ja utelias mieli. Helmikuussa kaivetaan purkit ja purnukat ikkunalaudoille, mukaan valkosipulin kynsiä, krassin tai herneen siemeniä ja ihmetellään miten uusi elämä herää valon ja veden voimasta. Tekemiseen riittää yksi imuri, siivouspyyhe, ikkunalasta tai harja ja rikkalapio – kun tehdään vuorotellen, opitaan myös katsomalla. Muodostetaan ryhmät, joissa tehtävät kiertävät: alakoulujen käytävät ovat otollisia harjoituskohteita, riittää hiekkaa, sormenjälkiä ja paripuolia vaatekappaleita.
Meillä on reilu vuosi aikaa kokeilla ideoita. Yhdessä ehtii suunnitella oppisisällöt vaikka siistijän diplomin tai kierrättäjämestarin kunniakirjan suorittamista varten. Oma suosikkini on huippututkijan todistus (kun on harjoitellut omien tutkimusvälineidensä – aistiensa – käyttöä). Seuraavan tet-jakson aikana voi mennä tutustumaan naapurikoululle ja sopia jo etukäteen opetustuokiosta yhteistyössä luokanopettajan kanssa. Onhan se vähän enemmän vaivaa kuin omassa luokassa askaroiminen, mutta tulitko ajatelleeksi tätä: kun monet kotitalousluokassa käytössä olevat työtehtävät opitaan jo alaluokkien aikana, voidaan seiskaluokkien ohjelmaan ottaa niitä asioita, jotka tähän mennessä on ollut ajanpuutteen vuoksi pakko jättää pois.
Miten sinä ajattelit lähteä opettamaan kotitaloutta alaluokilla?

Riitta Cederberg

Jaa somessa.

Jätä vastaus