Yhteisöllinen opiskeluhuolto – mitä se on ja miten se toteutuu eri koulutusasteilla?

0

Koulut ja oppilaitokset ovat lapsille ja nuorille tärkeitä kehityksen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen paikkoja. Niiden terveyttä ja hyvinvointia tukevalla toiminnalla ja toimintakulttuurilla voidaan tukea ja edistää oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuutta, tasoittaa perhetaustoista juontuvia hyvinvointieroja, edistää oppilaiden ja opiskelijoiden terveitä elintapoja ja terveystottumuksia sekä tarjota varhaista tukea sitä tarvitseville (Wiss ym. 2017). Koulutyön käytännön järjestämiseen liittyvillä ratkaisuilla on mahdollista tukea sekä kasvatuksen ja opetuksen tavoitteiden saavuttamista että koulu- ja oppilaitosyhteisön yhtenäisen ja rakentavan toimintakulttuurin edistämistä. Kaikki koulun aikuiset tehtävästä riippumatta ovat mukana edistämässä koulun kasvatustyötä ja hyvinvointia. Yhteisöllinen opiskeluhuolto on keskeisessä roolissa kouluyhteisön fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Tässä artikkelissa tuodaan esille oppilas- ja opiskelijahuoltolain vaikutuksia koulujen ja oppilaitosten yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Tarkastelu kohdentuu pääosin perusopetukseen ja lukiokoulutukseen, mutta paikoin esiin nostetaan myös esiopetuksen ja ammatillisen koulutuksen arviointituloksia.

Opiskeluhuolto sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) tuli voimaan 1.8.2014. Laissa säädetään esi- ja perusopetuksessa olevan oppilaan sekä lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opiskeluhuoltoon. Laissa säädetään myös opiskeluhuollon järjestämisestä. Lain tarkoituksena on 1)oppilaiden ja opiskelijoiden terveyden, hyvinvoinnin, opiskelukyvyn ja osallisuuden edistäminen, 2)ongelmien syntymisen ennaltaehkäisy, 3)varhaisen tuen turvaaminen sitä tarvitseville, 4)koulu- ja opiskeluyhteisön ja -ympäristön hyvinvoinnin, terveellisyyden, turvallisuuden ja esteettömyyden, yhteisöllisen toiminnan sekä kodin ja oppilaitoksen välisen yhteistyön edistäminen, 5)oppilaiden ja opiskelijoiden tarvitsemien opiskeluhuoltopalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun turvaaminen sekä 6)opiskeluhuollon toteuttamisen ja johtamisen vahvistaminen toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013.)

Opiskeluhuollolla tarkoitetaan oppilaan ja opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa koulu- ja oppilaitosyhteisössä. Opiskeluhuoltoa on sekä perusopetuslaissa tarkoitettu oppilashuolto että lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu opiskelijahuolto.

Opiskeluhuollon toteuttamisen pääpainon tulisi olla ennaltaehkäisevässä koko oppilaitosyhteisöä tukevassa yhteisöllisessä opiskeluhuollossa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaan yhteisöllistä opiskeluhuoltoa on toimintakulttuuri ja toimet, joilla edistetään oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä koko koulu- ja oppilaitosyhteisössä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa tulee toteuttaa kaikkien opiskeluhuollon toimijoiden. Näin ollen kaikkien kouluissa oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa työskentelevien sekä opiskeluhuoltopalveluista vastaavien viranomaisten ja työntekijöiden on tehtävissään edistettävä oppilaiden, opiskelijoiden ja kouluyhteisön hyvinvointia sekä kotien ja koulun välistä yhteistyötä. Koulun ja oppilaitoksen henkilökunnalla on ensisijainen vastuu kouluyhteisön hyvinvoinnista. Opettajilla on siis merkittävä rooli yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamisessa.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttaminen on koulukohtaisen oppilashuoltoryhmän ja oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltoryhmän keskeinen tehtävä. Ryhmä vastaa myös oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä ja arvioinnista. Edellä mainittujen toimintojen ohella yhteisöllistä opiskeluhuoltoa on tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä mielenterveyden edistäminen, kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ehkäisevät ja vähentävät toimintatavat, opintojen edistäminen poissaoloja ehkäisemällä, opintojen ja työskentelyn järjestäminen hyvinvointia tukevasti sekä opiskeluhuollon yhteistoiminta koulun ja oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen kanssa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015).

Yhteisöllisen opiskeluhuollon lisäksi oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon siten kuin laissa säädetään. Yksilökohtaisella opiskeluhuollolla tarkoitetaan yksittäistä oppilasta tai opiskelijaa koskevaa yksilökohtaista työtä. Tähän kuuluu koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut, opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut sekä monialainen yksilökohtainen opiskeluhuolto, jota toteutetaan asiantuntijaryhmissä.

Hyväksyessään oppilas- ja opiskelijahuoltolain eduskunta edellytti vastauksessaan (EV 218/2013 vp) kyseisen lain toimeenpanon arviointia. Eduskunta antoi opetus- ja kulttuuriministeriölle seurantatehtävän uudistuksen vaikutuksista opiskeluhuollon vaikuttavuuteen, tehostumiseen, palvelujen saatavuuteen ja henkilöstön riittävyyteen eri puolilla maata. Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan antoi edellä mainitun oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointitehtävän Kansalliselle koulutuksen arviointikeskukselle (Karvi) marraskuussa 2015.

Karvi toteutti kevään ja alkukesän 2017 aikana oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arvioinnin. Arvioinnissa oli mukana opiskeluhuollon ohjausryhmiä, oppilas- ja opiskeluhuoltoryhmiä tai koulutuksen järjestäjiä yhteensä 1 200, oppilaita ja opiskelijoita yhteensä 25 600 (perusopetuksen 5. ja 8. luokan oppilaat sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen toisen vuosikurssin opiskelijat) sekä 15 viranomaistahojen ja sidosryhmien edustajaa. Viranomaisten ja sidosryhmien arviointi toteutettiin teemahaastatteluin, muutoin arviointiaineisto kerättiin sähköisin kyselyin.

Matka yhteisölliseen opiskeluhuoltoon on vielä osin alkutaipaleella

Yhteisöllisellä toiminnalla ja osallistavalla toimintakulttuurilla voidaan edesauttaa ongelmien ennaltaehkäisyä, tuen tarpeen varhaista tunnistamista sekä tarvittavan tuen järjestämistä. Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla on mahdollista luoda myös edellytyksiä koulun, oppilaiden, opiskelijoiden, huoltajien, opiskeluhuollon ammattilaisten ja yhteistyötahojen avoimelle vuorovaikutukselle, yhteenkuuluvuudelle ja huolenpidolle.

Karvin arvioinnissa yhteisöllinen opiskeluhuolto koettiin tärkeäksi, ja lain katsottiin lisänneen yhteisöllisen opiskeluhuollon painoarvoa. Sen sijaan yhteisöllisen opiskeluhuollon toimivuus ja käytänteet hakevat vielä muotoaan. Arviointitulosten mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ollaan matkalla yhteisölliseen opiskeluhuoltokulttuuriin. On kouluja ja oppilaitoksia, joissa yhteisöllinen näkökulma painottuu ja toteutuu hyvin, mutta on myös kouluja ja oppilaitoksia, joissa toiminta on pääsääntöisesti vielä tulipalojen sammuttamista, eli korjaavaa opiskeluhuoltotyötä. Osassa kouluja yhteisöllinen opiskeluhuolto toteutuu siis hyvin, mutta osa vasta harjoittelee sen alkeita.

Koulujen ja oppilaitosten erilaisuus ja eritasoisuus yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamisessa tuli hyvin esille, kun arviointiin osallistuneet ryhmät pohtivat opiskeluhuoltonsa vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Osassa kouluja ja oppilaitoksia yhteisöllinen opiskeluhuolto nähdään opiskeluhuollon vahvuutena, mutta osassa se on ensisijainen kehittämiskohde. Opiskeluhuollon siirtyminen yksilökohtaisesta yhteisölliseen koettiin toteutuneen vahvimmin esiopetuksessa muihin koulutusasteisiin verrattuna (kuvio 1). Eräs lukion oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä totesi: Yhteisöllisyyden rakentaminen on jatkuva prosessi. Hyvinvointia tukevan toimintakulttuurin ylläpito on jatkuva prosessi. Jokainen uusi opiskelija pitää ohjata yhteisön jäseneksi, kokemaan, että kuuluu turvalliseen yhteisöön. Jokainen uusi opettaja tai muu henkilökunnan jäsen pitää saada mukaan aktiiviseksi jäseneksi tähän yhteisölliseen toimintakulttuuriin.

Kuvio 1. Opiskeluhuollon painopisteen siirtyminen yksilökohtaisesta yhteisölliseen opiskeluhuoltoon

Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus

Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus nousee selkeästi esiin oppilas- ja opiskelijahuoltolain tavoitteiden ohella myös perusopetuksen (2014) sekä lukiokoulutuksen (2015) opetussuunnitelman perusteissa. Arvioinnin mukaan oppilaiden ja opiskelijoiden osuus on kuitenkin vähäistä esimerkiksi yhteisöllisissä opiskeluhuoltoryhmissä. Koulu- ja oppilaitoskohtaisten opiskeluhuoltoryhmien näkemysten mukaan oppilaiden ja oppilaskuntien osallistuminen opetussuunnitelman oppilashuolto-osuuden ja koulun oppilashuoltosuunnitelman sekä koulun vuosisuunnitelman laatimiseen oli vähäistä. Oppilaat ja opiskelijat eivät ole juurikaan osallistuneet edellä mainittuihin toimiin.

Oppilaat ja opiskelijat olivat sitä mieltä, että yhteisöllinen opiskeluhuolto näkyy koulun ja oppilaitoksen arjessa melko vähän. Arviointi osoitti, että opiskeluhuollosta ja opiskeluhuoltopalveluista tiedottamisessa oppilaille ja opiskelijoille on paljon parannettavaa. Opiskeluhuolto ja erityisesti yhteisöllinen opiskeluhuolto ovat käsitteenä haastavia lapsille ja nuorille. Eräs perusopetuksen oppilas mainitsi: En edes oikeastaan tiedä, mitä kaikkea oppilashuolto tarkoittaa.

Oppilaiden ja opiskelijoiden mielestä yhteisöllisen opiskeluhuollon tärkeimpiä kehittämiskohteita ovat eri-ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden välinen yhteistyö, ryhmäyttäminen, kiusaamiseen puuttuminen, kiusaamisen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy sekä oppilaiden ja opiskelijoiden kannustaminen koulun yhteisöllisyyden ylläpitoon ja edistämiseen. Perusopetuksen oppilailla oli vastausten perusteella melko hyvät mahdollisuudet osallistua koulun toimintojen, kuten teemapäivien, juhlien, retkien, oppilaskunnan järjestämän toiminnan tai tukioppilastoiminnan, suunnitteluun. Tosin isolla osalla oppilaista ei ollut tietoa vaikutusmahdollisuuksistaan. Lukiolaiset kokivat vaikutusmahdollisuutensa paremmaksi kuin perusopetuksen oppilaat. Osallistumismahdollisuuden kouluruokailun kehittämiseen allekirjoitti reilu kolmannes perusopetuksen oppilaista ja vajaa kolmannes lukiolaisista.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki näyttää tehostaneen oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia enemmän perusopetuksessa kuin lukioissa. Onko niin, että lukioissa vaikutusmahdollisuudet olivat paremmat jo ennen lakia, jolloin lain tehostumisvaikutus ei yltänyt perusopetuksen tuloksiin? Tätä näkemystä puoltaa se, että lukiolaiset kokivat omat vaikutusmahdollisuutensa koulussa selkeästi paremmaksi kuin peruskoululaiset.

Perusopetuksen oppilaista reilu kolmannes ja lukiokoulutuksen opiskelijoista hieman yli puolet koki vaikutusmahdollisuutensa kouluissa hyviksi. Perusopetuksen oppilaista lähes kolme neljäsosaa ja lukiolaista yli 80 prosenttia piti oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia tärkeinä. Olennaista on esimerkiksi heidän mielipiteidensä huomioon ottaminen opiskelun kehittämisessä, oppituntien suunnittelussa, palautteen antamisessa ja koulun yhteisten toimintojen järjestämisessä. Toteutumisen ja tärkeyden välinen kuilu oli kuitenkin oppilaiden osallisuudessa ja vaikutusmahdollisuuksissa vielä melko suuri, joten kiinni kurottavaa riittää. Oppilaat ja opiskelijat kokivat kaikki kysytyt ongelmien ennaltaehkäisyyn ja yhteisölliseen opiskeluhuoltoon liittyvät asiat joko melko tai erittäin tärkeiksi. Sen sijaan niiden toteutuminen kouluissa ja oppilaitoksissa jäi oppilaiden ja opiskelijoiden arvioissa joko huonolle tai kohtalaiselle tasolle.

Oppilailla ja opiskelijoilla on kokemustietoa nuorten arjesta ja mahdollisista tuen tarpeista. Näin
ollen heitä kannattaa kuulla ja kuunnella. Olennaista on, että oppilaille ja opiskelijoille tiedotetaan,
miten heidän ehdottamansa asiat etenevät. Näin he huomaavat, että heilläkin on mahdollisuus
vaikuttaa asioihin. Toivottavaa olisi, että seuraavat perusopetuksesta tulleet palautteet vähenisivät: Oppilaiden mielipiteitä kysytään, mutta niitä ei välttämättä hyödynnetä tai Oppilaita ei kuunnella niin paljon kuin voisi. Kouluissa ja oppilaitoksissa on mietittävä myös sitä, miten oppilaiden ja opiskelijoiden äänet saadaan laajasti kuuluviin. Karvin arvioinnissa tuli esille, että oppilas- ja opiskelijakuntien vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet enemmän kuin yksittäisten oppilaiden ja opiskelijoiden. Eräs lukiolainen totesi: Opiskelijat, jotka eivät ole opiskelijakunnan hallituksessa, eivät saa vaikuttaa.

Opettajien, muun kouluyhteisön henkilöstön, opiskeluhuoltohenkilöstön ja huoltajien osallisuus yhteisöllisessä opiskeluhuollossa

Arviointiin osallistuneiden ryhmien mielestä opettajat mieltävät opiskeluhuoltotyön osaksi perustyötään sitä paremmin mitä nuoremmista oppilasta on kyse. Esiopetuksen yksikkökohtaisista oppilashuoltoryhmistä 90 prosenttia on osittain tai täysin sitä mieltä siitä, että esiopetuksen opettajat mieltävät oppilashuoltotyön osaksi perustyötään. Perusopetuksen koulukohtaisista ryhmistä 70 prosenttia ja lukion oppilaitoskohtaisista opiskeluhuoltoryhmistä 53 prosenttia koki näin. Opettajien osallisuus yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä vaihtelee. On kouluja, joissa se toteutuu joko hyvin tai erittäin hyvin, mutta on myös kouluja, joissa opettajien osallisuus yhteisöllisessä opiskeluhuollossa jää joko huonolle tai erittäin huonolle tasolle. Miten opettajien roolia voidaan tehostaa opiskeluhuollossa niin, että siitä ei tule liian kuormittavaa? Useissa avoimissa vastauksissa mainittiin opettajien tarve koulutukseen opiskeluhuoltoon liittyvistä asioista. Olennaista on siis miettiä, miten varmistetaan opetushenkilöstön riittävä opiskeluhuollollinen tietämys. Eräs perusopetuksen koulukohtainen oppilashuoltoryhmä puolestaan esitti seuraavan toiveen opettajille: Opettajien sitoutumisen vahvistaminen; nyt liikaa turhaa muutosvastarintaa ja väsymystä.

Opiskeluhuoltohenkilöstöstä kuraattorit ja terveydenhoitajat osallistuivat aktiivisimmin yhteisölliseen opiskeluhuoltotoimintaan. Lääkäreiden osallistumisaktiivisuus oli minimaalinen. Psykologien ja kuraattoreiden osallisuus tehostui lain myötä. Sama suuntaus ilmeni kaikilla kouluasteilla. Haasteellista on, että yksilökohtaisen opiskeluhuoltotyön lainmukaisine velvoitteineen ja aikamäärevaateineen katsotaan vievän opiskeluhuoltohenkilöstön resursseja yhteisölliseltä opiskeluhuoltotyöltä. Olennaista on myös miettiä opiskeluhuoltohenkilöstön roolia yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä. Onko se keskusteluihin ja kokouksiin osallistumista vai onko se aitoa jalkautumista yhteisöllisiin tapahtumiin, koulun arkeen? Olennaista on myös huomioida, että useilla opiskeluhuollon ammattihenkilöillä on laaja tehtäväkuva ja toimintaa eri toimipisteissä, joten sitoutuminen ja läsnäolo yhdessä koulussa voivat heikentyä myös tästä syystä.

Huoltajien osallisuus yhteisöllisessä opiskeluhuollossa oli suurin esiopetuksessa ja pienin lukiokoulutuksessa. Huoltajien rooli yhteisöllisessä opiskeluhuollossa puhututti arviointiin osallistuneita ryhmiä, ja usea ryhmä ilmoitti tavoitteeksensa oppilaiden ja huoltajien osallisuuden vahvistamisen yhteisöllisessä toiminnassa. Kysymys, jota kannattaa miettiä, on, miten paljon kouluissa ja oppilaitoksissa todellisuudessa panostetaan oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien osallistuttamiseen ja heidän rooliinsa yhteisöllisessä opiskeluhuollossa.

Pohdintaa

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tehostanut monin osin opiskeluhuoltoa ja parantanut opiskeluhuollon tilaa kokonaisuutena niin esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessa. Arviointitulokset antavat positiivisen vaikutelman opiskeluhuollon tilasta. On kuitenkin hyvä huomioida, että koulutusasteesta riippuen joukossa on jopa lähes viidennes niitä, jotka arvioivat opiskeluhuollon tilansa kokonaisuutena joko kohtalaiseksi, heikoksi tai erittäin heikoksi. On siis esiopetusyksiköitä, kouluja ja oppilaitoksia, joissa opiskeluhuolto toteutuu hyvin, mutta on myös niitä, joissa on paljon kehittämistä. Koulujen välillä on eroja opiskeluhuollon järjestämisessä ja toiminnassa. Kehitettävää on edelleen esimerkiksi yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistamisessa. Pohdittavia asioita ovat muun muassa seuraavat: Millaista on hyvin toimiva yhteisöllinen opiskeluhuolto? Miten lasten ja nuorten ääni saadaan entistä ponnekkaammin kuuluviin? Mitä oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien osallisuuden parantamiseksi tulisi tehdä? Mikä on opettajien rooli yhteisöllisessä opiskeluhuollossa? Miten yhteisöllistä opiskeluhuoltoa ja sen toimintaa voidaan edistää?

On ristiriitaista, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain keskeisenä tarkoituksena on yhteisöllisen toiminnan edistäminen, mutta määrällisesti lakiteksti painottuu tarkasti säädeltyyn yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon. Pitäisikö laissa säätää, mikä osuus opiskeluhuoltohenkilöstön viikoittaisesta työajasta tulisi käyttää yhteisölliseen opiskeluhuoltoon? Toisiko tällainen säädös opiskeluhuoltotyön tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi oppilaille ja opiskelijoille? Edistäisikö se yhtä lain keskeisistä tarkoituksista, eli koulu- ja oppilaitosyhteisön oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta ja ongelmien ehkäisemistä? Yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutumista hankaloittaa osin se, että laissa ei ole määritelty yhteisöllisestä opiskeluhuollosta vastaavaa tai sisältöä yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Laki antaa hyvät mahdollisuudet yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamiseen, kunhan se organisoidaan järkevästi.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon piirteistä muun muassa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden sekä terveiden elintapojen ja terveystottumusten edistäminen, yhteisöllinen toiminta, sosiaalinen vastuullisuus ja vuorovaikutus ovat keskeisiä kotitalousopetuksen elementtejä. Kotitaloustunneilla harjoitellaan muiden kunnioittamista ja arvostamista sekä erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista. Oppitunneilla yhteistyö on kaiken a ja o. Rohkaiseva, välittävä ja erehdyksistäkin oppiva työskentelyilmapiiri tukee niin oppimista kuin hyvinvointia. Yhteisen hyvän ja välittävän, puuttuvan ilmapiirin luominen oppitunneille sekä laajasti kouluihin ja oppilaitoksiin ja niiden toimintaan on askel yhteisöllisen opiskeluhuollon edistämisessä.

Tässä artikkelissa esiteltiin hieman yhteisöllistä opiskeluhuoltoa, mikä oli pieni osuus oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arvioinnissa. Laajassa arviointiprojektissa selvitettiin myös muun muassa opiskeluhuollon suunnittelua, toteutusta, yhteistyökäytänteitä, tiedostus- ja ohjausvelvollisuuden toteutumista, valtakunnallisen ohjauksen onnistumista, ennaltaehkäisyä ja tuen tarpeen varhaista tunnistamista, seurantaa ja arviointia, vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä yksilökohtaista opiskeluhuoltoa, palveluiden saatavuutta ja opiskeluhuoltohenkilöstön riittävyyttä. Näistä saa tarkemmin tietoa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) nettisivuilta löytyvistä raporteista (Frisk ym. 2018; Summanen ym. 2018).

Teksti: Anna-Mari Summanen

Lähteet:

Eduskunnan vastaus EV 218/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. EV 218/2013 vp – HE 67/2013 vp.

Frisk, T., Hietala, R. & Kiesi, J.. 2018. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1287/2013 toimeenpanon arviointi ammatillisessa koulutksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 5:2018. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2015:48. Tampere: Next Print Oy.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Summanen, A-M., Rumpu, N. & Huhtanen, M. 2018. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 4:2018. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Yhteisöllinen opiskeluhuolto. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/opiskeluhuolto/yhteisollinen-opiskeluhuolto. Viitattu 8.5.2017.

Wiss, K. Halme, N., Hietanen-Peltola, M. & Ståhl, T. 2017. Perusopetuksen opiskeluhuollon tilannekuva 2017 – Yhdenvertaisuus haasteena yksilökohtaisessa ja yhteisöllisessä työssä. Tutkimuksesta tiiviisti 23, syyskuu 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Jaa somessa.

Jätä vastaus